Kokeita ja treeniä

Ja kaikenlaista puuhaa sitä taas arkeen mahtuukin. Viikonloppuna oli pelastuskoirakokeet, joissa minä olin järjestävänä osapuolena. Tällä kerralla olin niin fiksu, että en osallistunut itse kokeeseen ollenkaan. Ja olihan se kyllä sata kertaa kivempi, kun sai keskittyä pelkästään järjestelyihin ja kokeiden pyörittämiseen. Ankarasta valmistautumisesta ja suunnittelusta huolimatta tähänkin kokeeseen saatiin muutama ongelma, eikä aikataulukaan pitänyt ihan kaikiltaosin. Pääasiassa kokeet menivät kyllä hyvin monelta osin. Harmittavasti vaan suuri osa kokelaista ei läpäissyt koetta. Jäin sitten miettimään, että mahtoiko se johtua paahtavasta säästä, vai oliko koealueet ja -jäljet liian haastavia? Tietysti tuo neljä tuntia vanha kahden kilometrin jälki, joka ylittää yhden hakkuun, ehtii haihtua aika hyvin helteessä ja vienossa tuulessa. Siis varsinkin siitä avoimemmalta hakkuulta. Siinä kohdassa se jälki oli mennyt hukkaan. Toisessa hakukokeessa taas kaikilta koirilta jäi sama ihminen löytymättä, vaikka kaikki olivat menneet melko läheltä ohi. Helteessä haju nousi todennäköisesti sitten suoraan ylöspäin ja tuuli siirsi hajun muutamankymmenen metrin päähän. Siellä koirat olivat haistaneet ihmisen, mutta lähempänä yksikään koirista ei reagoinut mitenkään. Nähtävästi saatiin aikaan ns. savupiippuilmiö, joka on kokeneellekin koiralle ja ohjaajalle aina hankala. (Lisätietoa hajujen liikkumisesta täältä)

Maanantaina oli sitten ohjelmassa hälytreenit. Tällä kerralla otin Leksan mukaan, vaikka se ei ole vielä hälykoira. Hälytysharjoituksessa meillä ovat etusijalla hälykoirat ja sen jälkeen tulevat kokeita käyneet koirat. Onneksi Leksakin pääsi maastoon. Halusin tehdä sen kanssa isomman etsinnän ja juurikin niin, että en tiedä, missä maalimies on tai onko koko alueella maalimiestä ollenkaan. Ihan vaan sen takia, että tiedän, missä mennään. Ja koska olemme myös menossa Leon kanssa parin viikon päästä Pelastusopiston Pelastuskoiraohjaajien peruskurssille. Ehtisi vielä paniikissa kerrata tarvittaessa jotain ;) No, onneksi treeni meni hyvin. Saimme aika ison alueen läpikäytäväksi ja lämpötila oli yli 20 asteen. Satuin kuitenkin tekemään siinä mielessä hyvän etsintäsuunnitelman, että menimme melkein suorinta tietä etsittävän luo. Vähän reilun puolen tunnin etsimisen jälkeen Leo ilmaisi hienosti ja kuuluvasti etsittävän vieraan ihmisen. Hienoa! Eipä tarvitse paniikissa harjoitella mitään suurempaa. Osasin mielestäni itsekin ottaa huomioon maaston muodot ja sään etsintäsuunnitelmassa. Koin suorastaan oivalluksen siellä maastossa. Tajusin, että koska on lämmin sää ja hajut nousevat ylöspäin, meidän kannattaa kävellä ylempänä rinteessä, että Leo voi saada hajun alempana olevasta ihmisestä. Ja juuri niin sitten vielä sattui käymäänkin. Koiran lisäksi taputin myös itseäni selkään :) Aina joskus sitä kokee tuollaisia hetkiä, että osaa pienessä päässään yhdistää teorian ja käytännön.

Helletreenit :P

Sunnuntaina oli hälytreenit helteessä. Viivi sai haravoida teollisuusaluetta reilun tunnin. Alueella oli tosi paljon hiekka-, kivi- ja romukasoja sekä kaikenlaisia maailmanlopun koneita. Ilmeisesti ne oli jotain semmosia laitteita, joilla isommasta sorasta tehdään hienompijakoista soraa. Joka tapauksessa etsittävää riitti ja lämpötila lähenteli hellelukemia. Viivi jaksoi hyvin, koska Hän kävi oma-aloitteisesti muutaman kerran uimassa alueella olevissa lammissa. Taas muistui mieleen yksi asia, mitä Viivin kanssa pitäisi treenata useammin. Se on tuo uimapaikka etsittävällä alueella ;) Treenistä jäi joka tapauksessa päällimmäiseksi hyvä mieli. Hyvin Vinkunen näyttää vielä jaksavan.

Maanantaitreeneissä Leolle tehtiin partiointia kolmen maalimiehen kera. Sekin meni hyvin, Leo ohjautui kivasti. Keli oli melkoisen lämmin maanantainakin, joten saatiin Leolle ilmaisua myös väsyneenä. Viimeisellä maalimiehellä Leo oli kuulemma näyttänyt aika väsyneeltä, mutta haukkui kuitenkin hyvin. Vinkupallosukat tuntuvat nyt toimivan hyvin, vaikka palkka oli nyt jo maalimiehellä piilossakin. Lopuksi Leksa saa aina kantaa lelun autolle, tai mihin saakka se sitä nyt haluaakaan kantaa. Jos pallo tulee suussa autoon saakka, pyrin vaihtamaan sen johonkin namiin. Aika usein se jää kuitenkin johonkin matkan varrelle. Viimekerralla lelu tuli mukaan vesikupille saakka ja jäi sitten siihen. Aika usein Leo pyöritteleekin lelujaan vedessä. En tiedä, miksi märkä lelu on kivempi?

Arkista aherrusta

Tässä on nyt aherrettu siihen malliin, että blogia en ole juuri ehtinyt päivittää. Vaikka eipä kerrottavaakaan juuri ole.

Hakutreeneissä Viivi on harjoitellut liikkuvia maalimiehiä. Viimeksi sanoin treeneissä, että nyt täytyy miettiä vähän tarkemmin, miten otamme seuraavalla kerralla noita liikkuvia. Sanoisin, että kolmen treenin aikana asiassa on edetty todella vähän, melkein enemmänkin pakitettu. Eli jotain täytyy tehdä nyt toisin seuraavalla kerralla. Viivi on tosiaan osannut nuo liikkuvat, mutta olen unohtanut harjoitella sitä riittävän usein. Nyt sitten taisin aloittaa treenit sillä mielellä, että kyllähän Viivi ne osaa, otetaan vaan vähän kertauksena. Eli etenin liian nopeasti. Back to basics siis.

Leon ilmaisuissa on menty kivasti eteenpäin, kun keksin tunkea vinkuvan tennispallon sukkaan. Siinä se on sitten yhdistettynä, vinkupallo ja vetolelu. Emme siis käytä tätä palkkaa varsinaisen sukkapallometodin mukaan, vaikka siinä onkin pallo sukan sisässä. Palasimme ilmaisussa siinä mielessä vähän taaksepäin, että palkka on nyt ollut maalimiehillä näkyvissä. Sillä Leksa aloittaa ilmaisun välittömästi ja hyvin. Päästään palkkaamaan oikeasta asiasta. Viimetreeneissä kuitenkin sanoin, että apua pitää ruveta taas jo häivyttämään. Leo oppii asioita yleensä jo muutamasta toistosta ja jos se nyt keksii, että se haukkuu hyvin vaan silloin, kun palkka näkyy, niin pieleen menee taas.

Viivi ja Peto ovat päässeet myös vähän tekemään jälkeä. Peto teki parisataa metriä pitkän jäljen ja Viivi ehkä jotain 300 metrisen. Kumpikin haistoi purkit jo vähän kauempaa ja nenä nousi. Viivi ei löytänyt ensimmäistä purkkiaan, mutta joka tapauksessa. Purkit läljellä tuntuvat aiheuttavan nenän nousemista meidän terriereillä. Leksaa esineet ja purkit eivät yleensä haittaa. Pitäisi vaan tehdä rohkeasti pidempiä jälkiä noille pienillekin. Jotenkin sitä vaan osittain omaa laiskuuttaankin jämähtää helposti tekemään niitä lyhyitä jälkiä. Toki niitäkin pitää välillä tehdä.

Leon kanssa en ole juuri tokoillut viime viikkoina noiden jalkavaivojen vuoksi. Ja kyllä, on vähän laiskottanutkin. Viime treeenit meni aika kökösti, mutta eipä tuo toko taida itsestään koossa pysyä.

Olen käynyt koirien kanssa ahkerasti metsälenkeillä tulevan haku- ja jälkikokeen maastoja tutkimassa ja mittailemassa. Tuollainen kahden kilometrin jäljen tekeminen vaatii jo vähä enemmän etukäteistyötä. Muutenkin kevät ja lisääntynyt aurinko saa ainakin minut metsään tarpomaan. Ei huvita hinkata tokoa, kun voi mennä metsään :)

Leo-Lepanteri hierottiin viime viikonloppuna ja olihan sillä takapäässä useampikin jumikohta. Etupäässä ei yllätyksekseni ollut mitään kummempaa jumitusta. Toisessa kyljessä oli muistaakseni myös joku vähän tiukempi kohta. Hierojan mukaan lihakset saatiin kuitenkin vetreiksi kertakäsittelyllä. Voisi ehkä sanoa, että tämä jalkaepisodi on nyt aikalailla loppuun taputeltu.

Siinäpä ne oleellisimmat koirakuulumiset tältä erää. Jos aurinkoinen sää jatkuu, seuraavaakin päivitystä saa varmaan odotella ;)