Tokokokeen sijaan kerron jälkiharjoituksista, johon suuntasimme kaverin kanssa sunnuntai-iltana taivoitteenamme harjoitella jäljestämistä pimeässä. Tekaisimme jäljet Leolle ja Viiville sekä kaverin kahdelle koiralle. Viivin jälki oli noin 100 - 150 metriä kolmen purkin kera. Leon jäljestä sovimme, että se olisi jotain 500 - 1000 metriä, enkä tietäisi, montako esinettä jäljellä on. Itse tein kaverin toiselle koiralle n. 500 metriä pitkän jäljen ihan kökköön maastoon.
Ensimmäisenä ajettiin kaverin ensimmäisen koiran jälki. Sen jälkeen oli Viivin vuoro. Neitikoira jäljesti kivasti, viimeistä purkkia se kyllä haki ilmavainulla. Ehkä Viiville voisi tehdä välillä vähän pidempiäkin jälkiä. Jotenkin tuntuu, että homma on lähtenyt sujumaan, kun olen oppinut olemaan kommentoimatta Viivin jäljestystä. Ja vähän on tullut luottoakin. Eipä siitä sen enempää.
Sitten seurasi se minun tekemäni jälki kera ihan paskan maaston. En jaksa edes laskea, montako kertaa koiran ohjaaja ja minä yhteensä olimme jossain kolossa tai rähmällään maassa. Jäljestyksen tuiskeessa sain myös jonkun risun silmääni ja siitä johtuen toinen silmäni on tällä hetkellä melkein puoliksi punainen. Ei ollut helppo jälki meille ihmisille. Koirakin turhautui, kun koko ajan joku makasi mahallaan maastossa ja piti odottaa. Siitäkin huolimatta kaikki kolme esinettä nousivat ja koira meni jäljen alusta loppuun saakka.
Leon jäljennostoalue oli ihan järkyttävä. Kun jälki nousi, jouduin käskemään Leon maahan, koska "suunnistajani" oli pudonnut risukasan alla olevaan kuoppaan, eikä meinannut päästä ylös nauramiseltaan. Kontaten ja ryömien sieltä kuitenkin noustiin ja pääsimme Leonkin kanssa jäljestämään. Jälki meni paremmin, koska maasto oli huomattavasti kivempi. Liukastuin ehkä vain pari kertaa, enkä kaatunut vissiin kertaakaan. Kuusi esinettä ja arvioimme mukaan jälki oli ehkä jotain 800 metrinen. Kaikki esineet löytyivät ja tämäkin jälki päästiin melkein onnellisesti loppuun. Autoille kävellessä suunnistaja kaatui ja löi polvensa kiveen.
Eikä siinä vielä kaikki. Nukkumaan mennessä tunsin kipua oikeanpuoleisessa pakarassa. Yöllä heräilin useamman kerran, enkä meinannut saada oikeaa jalkaa oikein sopivaan asentoon. Aamulla koko oikea nivunen oli sitten jo sen verran kipeä, että kävelemisestä tuli kylmä hiki pintaan. Vaan töihin sitä oli kuitenkin lähdettävä oikea silmä puoliksi punaisena ja oikeaa jalkaa raahaten. Ihan hyvä ratkaisu, koska työpäivän loppupuolella nivusesta kuului pieni rusaus ja sen jälkeen kipu on ollut merkittävästi vähäisempää. Myös punainen silmäMUNANI oli loppumaton vitsailun aihe. Esimerkkinä "Voisitko millään olla vilauttelematta sitä munaasi" ja muita yhtä aikuismaisia letkautuksia.
 |
| Kaikkea ne ihmiset metsään dumppaavatkin... |
Viikon sisään olen nyt tehnyt pimeäjälkä kahdesti. Saldona todennäköisesti pilalle menneet parinsadan euron kengät, verenpurkauma silmässä ja kipeä nivunen. Säärissä noin tusina erikokoisia ja -näköisiä mustelmia sekä kaveri, joka ei todennäköisesti lähde jäljestämän pimeään enää ikinä tai ainakaan todella pitkään aikaan. Kerrassaan mainio harrastus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti