Tutkimusmatkalla

Käväisin eilen tutkimassa koirien kanssa sitä uutta lenkkipaikkaa. On se kyllä melko hyvä. Maastoltaan tosin sellaista, että käärmeitä voisi olla. Mutta ainakaan niitä ei tullut vastaan tällä kerralla. Paikasta löytyy kesantopeltoa, metsää ja ojia. Koirille ei tarvi ottaa edes vettä mukaan. Autollakin pääsee vaikka mihin saakka, tosin pitää kiertää vähän pitkän kautta, jos haluaa päästä perille saakka. Tosin, kun menee tarpeeksi lähelle autolla, niin koiraset voi päästää suoraan takaluukusta juoksemaan. Krhm, siis jos joku tekisi niin, että ei lämmittelisi koiriaan aluksi. Tiedän "erään", joka lämmittelee koirat kunnolla vain kylmällä kelillä...

Pääasiassa menin vaan teitä pitkin tällä keralla, mutta näyttäisi tuolla olevan kiinnostavia polkujakin metässä. Niitä tutkitaan sitten jollain toisella kerralla lisää.

Lenkkipaikan mahtavuutta tietty lisää vielä se, että olen käynyt siellä vasta kahdesti ja molemmilla kerroilla erinomaisessa säässä. Taidan ottaa jatkossakin osan kesälomasta heti tähän alkukesälle :)

Viikko lomaa!

Otin tähän alkukesälle yhden kesälomaviikon ja tähän mennessä se on osoittautunut ylkkä hyväksi ratkaisuksi. Eilen olin koirien kanssa pihassa touhuilemassa kolme tuntia ja illalla kävimme vielä koirakaverien kanssa tunnin metsälenkillä ihan uudessa paikassa. Se uusi paikka pääsi kertaheitolla hyvien lenkkipaikkojen top vitoseen, eikä edes tutkittu reittiä ihan kokonaan. Ehkä jatkamme tutkimusmatkailua lähipäivinä.

Pihassa istuttelin muutaman kukan. Kaivelin pihan perältä myös vaahteranalun ja sijoitin sen etupihalle. Yksi valkoinen syreeni pääsi myös uuteen paikkaan. Rikkaruohoja vetelin kukkapenkeistä yhden kottikärryllisen. Tein koirille pienimuotoiset huollot, kun leikkasin kaikkien kynnet ja harjasin kaikki muut paitsi Pedon (sattuneesta syystä...). Leosta irtosi furmiaattorilla aikamoinen annos turkkia.

Lenkillä Riikka sai kuningasidean: "Laitetaan kaikki koirat kivelle istumaan ja otetaan niistä kuva". Sanoin, että Viivin kanssa voi tulla vähän hankaluuksia. Päätimme kuitenkin yrittää niin, että laitetaan Viivi reunimmaiseksi Leon viereen. Rähinöitä ei pahemmin tullut viiden koiran laumassa, kunhan pysyimme kokoajan liikkeellä. Heti kun pysähdytään ja Viiville jää liikaa aikaa, tuijottelu alkaa. Noh, saimme jo kolme koiraa viidestä hienosti kivelle, kun hässäkkä alkoi. Peto tajusi, että Sylvi on se sama neitikoira, joka tuoksui silloin kerran tosi hyvälle ja aloitti kunnon lähentely-yritykset. Samaan aikaa Viivi The Poliisi saapui paikalle. Peto poistui paikalta, mutta Viivi jäi katselemaan syyttävästi Aatua ja Sylviä. Vähän aikaa tuijotettuaan Vinku tuli siihen tulokseen, että koko sotku oli Sylvin syytä ja eikun kimppuun. Riikka meni väliin ja ojensi Viivin minulle niskanahasta roikuttaen. Tällä toiminnalla Viivi ansaitsi muutaman sata metriä lenkitystä remmissä, kun muut saivat olla vapaana. Tunteiden jäähdyttyä Viivikin sai taas juosta muiden mukana, eikä ongelmia enää tullut. Niin, kuvaa ei sitten otettu. Jälkeenpäin sanoin, että olisi pitänyt laittaa Viivi remmillä johonkin puuhun kiinni ja ottaa muista kuva. Sen jälkeen Viivistä yksityiskuva ja photoshopataan sekin samaan kuvaan muiden kanssa :D Onneksi Riikka on myös terrieri-ihmisiä ja hänellä riittää ymmärrystä Viiviä kohtaan. Ehkä jopa paremmin, kun mulla...

Omassa pihassa otin eilen koirasista muutaman kuvan. Tämän postauksen kuvat ovat siis eiliseltä. Ei pöllömpi kesälomakeli. Kun meidän isäntä ja se helpompi kamera kotiutuvat Kiinasta, niin voin ottaa lisää kuvia. Tuo yksi kamera on kyllä vähän liian tekninen mulle. Ainiin, no nyt sitten muistin, että siinä piti painaa jotain nappulaa samaan aikaan, kun ottaa kuvaa, niin automaattitarkennus toimii. Koirista siis vain pönötyskuvia, koska tarkennuksen jouduin tekemään käsipelillä.

Motskari

Keskiviikkona pidimme pienellä porukalla ylimääräiset hakutreenit. Leo sai palauttavat treeninsä ja Viivi motskaritreeniä.

Leo sai treenata heti ekana, koska porukassa oli myös juoksuisia narttuja. Otin kolme maalimiestä, koska kahdella viimeisellä kerralla ongelmat ovat sattuneet juuri sillä kolmannella maalimiehellä. En tiedä, osaako Leo laskea, mutta jos osaa, niin ajattelin sen kolmannen olevan hankala. Ensimmäinen ukko oli ihan lähellä ja haukutin Leksan taas ennen maastoon menemistä. Ja hyvä niin, koska haukuttaessa vauhtiinpääseminen kesti vähän aikaa. Leo löysi ensimmäisen ukon nopeasti, kävi nuolaisemassa poskelle, teki pienen kiepin ja aloitti haukkumisen. Maalimies oli Leolle ennestään ihan vieras ihminen, ehkä sen vuoksi toiminta maalilla oli normaalista hieman poikkeavaa? Maalimies palkkasi parin haukun jälkeen. Toinen ukkeli löytyi myös nopeasti ja siellä otettiin pidempi haukku. Ei mitään erikoista. Kolmannella taas palkka jo muutaman haukun jälkeen, eikä siinäkään mitään erikoista. Ainiin, olihan Leo astunut maalimiehen pään päälle. Maalimies oli kokonaan pressun alla piilossa, eli Leo ei varmaankaan tiennyt astuvansa kenenkään päälle. Palauttavana treeninä tämä meni ihan niin kuin pitikin. Samalla tuli treenattua kuitenkin sitäkin, että ensimmäinen löytyy nopeasti sekä kokonaan peitettyä maalimiestä. Leon alkukesän treenisuunnitelmiin kuuluu pääsääntöisesti jälki ja erityisesti esineet. Mutta jos teemme hakua, voisin yrittää harjoitella erilaisia maalimiehiä. Peitettyjä, puhuvia, liikkuvia, korkeallaolevia ja mitä nyt ikinä keksitään. Lisäksi voisin aina välillä palkata maalimiehellä itse.

Viiville otin pitkästä aikaa pistoja. Ensimmäinen ukko otettiin pakona niin, että maalimies oli vähän matkan päässä valmiina ja Viivi näki, kun piiloon käveltiin. Neiti ampui perään täysillä ja haukkui perillä häntä pyörien :) Toinen oli haamuna ja suora palkalla. Viivi juoksi taas niin kovaa, kun pienillä jaloillaan vaan pääsi ja oli huippuonnellinen, kun palkka tuli heti. Kolmaskin haamuna ja normaalilla ilmaisulla. Vinkusen häntä oli irrota maalimiehellä, niin hauskaa sillä oli. Viiville jäi varmasti superhyvä mieli näistä treeneistä ja samalla harjoiteltiin irtoamistakin. Viivistä kun on tullut vähän laiska, eikä se mielestäni lähde aina maalimiehelle niin innokkaasti kuin joskus ennen. Voisinkin varmaan tehdä sille vähän aikaa pistoja ihan vaan vaihtelunkin vuoksi. Liian paljon tulee treenattua aina samoja juttuja, eikä se varmaan koirankaan mielestä ole niin kovin mielenkiintoista sellainen. Olkoon Viivin alkukesän treenien avainsana siis motskari, eli motivaation parantaminen.

"Harmi!"

Leolla piti olla viimeviikon maanantaina Pelastuskoiraliiton hakukoe. Kyseessä oli peruskokeen päiväosuus. Koe siirrettiin viikolla eteenpäin testaajan sairastumisen vuoksi, elikkäs koe oli tänään. Hylsy tuli hieman harmittavasta syystä.

Kertomus kokonaisuudessaan menee seuraavasti: Alue oli selkeä ja tuulen suunta samoin. Tein arvostelulomakkeen mukaan erinomaisen etsintäsuunnitelman ("Tuki hyvin koiraa"), myös hallittavuusosio meni erinomaisesti. Ensimmäinen maalimies löytyi noin kolmen minuutin kuluttua aloittamisesta ja ilmaisusta arvosana erinomainen. Homma jatkui ja seuraavakin etsittävä löytyi taas kolmen minuutin kulutta ja ilmaisu oli taas erinomaista. Jatkoimme alueen läpikäyntiä. Minuutin - parin päästä Leo ulvahti melko äänekkäästi ja pysähdyin kuuntelemaan, että kuuluuko vielä jotain muuta. Kun ei kuulunut, kutsuin koiran luokseni ja tutkin koko koiran läpi. Leo ei ontunut, eikä aristanut mitään kohtaa, eikä vertakaan näkynyt missään. Jatkoin alueen läpikäymistä ja tarkkailin koiraa samalla. Leo pysytteli nyt lähempänä kuin alussa, mutta muuten se tuntui liikkuvan ihan hyvin. Vähän ajan kuluttua se haukahtikin pari kertaa ja nostin käteni merkiksi maalimiehen ilmaisemisesta. Mutta sen parin haukun jälkeen tulikin tauko ja näin, että Leo lähti uudelleen liikkeelle. Se kävi pienen kierroksen ja palasi samaan paikkaan ja haukahteli uudelleen tosi katkonaisesti. Sanoin testaajalla, että koira vaikuttaa ihmeelliseltä, mutta se ei ole vielä tähän mennessä ikinä tehnyt virheilmaisua. Olihan siellä maalimies, mutta haukkuminen oli Leoksi tosi huonoa. Maalimies sitten kertoi, että Leo oli ollut tulossa hänen luokseen jo jossain tosi lähellä, kun ulvahdus kuului. Kun Leo sitten tuli paikalle, se ei ollut ontunut, mutta ei myöskään haukkunut. Siinä vaiheessa minäkin ilmeisesti kutsuin Leksaa ja koira jätti maalimiehen. Kokeen tulos oli siis hylätty.

Muuten saimme hyvät arvosanat ja kommentit kokeesta. Testaajan mukaan koira liikkuu kaukana, mutta on hallinnassa. Muutenkin testaaja oli sitä mieltä, että koe meni tosi hyvin ja oli harmillista, että tällainen loukkaantuminen sattui kokeessa (tai yleensä ollenkaan). Viimeisenä lomakkeessa lukee isolla, että "Harmi!". Kyllähän itseäkin harmittaa, mutta onneksi koira vaikuttaa olevan kunnossa. Olen ihan tyytyväinen siihen, että Leo kuitenkin meni maalimiehelle uudelleen ja ilmaisi edes jotenkuten.

Olen aikalailla tyytyväinen suoritukseen. Tuollaiselle loukkaantumiselle ei vaan voi mitään. Leksassa on kuitenkin paimenkoiran herkkyyttä ja se reagoi kaikenlaiseen kipuun melko voimakkaasti. Arvoitukseksi se nyt jää, että mitä siellä metsässä tapahtui. Tutkin kaikki tassut ja rintakehän vielä kotonakin tarkasti läpi, mutta en löytänyt mitään aristavaa kohtaa. Toinen takajalka tuntui ehkä vähän jäykältä, joten ehkä Leo loukkasi sen jollakin tavalla. Täytyy nyt tarkkailla sitä muutama päivä, että ilmaantuuko jotain kremppaa pienellä viiveellä. Toivottavasti ulvahdus johtui enemmän säikähtämisestä, eikä mitää vakavaa ilmaannu. Leo on tosiaan herkkä ja reagoi kipuun sun muuhun aika voimakkaasti, mutta osaa se myös dramatisoida tapahtumia.

Nyt on sitten takana kaksi vähän niin kuin epäonnistunutta treeniä. Jos Leo on kunnossa, teen sille tällä viikolla vielä jonkinlaisen palauttavan treenin. Pari - kolme helppoa maalimiestä ja nopeaa löytöä. Ehkä melko lyhyet ilmaisut tai jopa suorapalkkaa ainakin jollain maalimiehellä. Ehkä menen yrittämään koettakin uudelleen melko pian.

Toinen avoimen luokan tokokoe

Ja huonompaan suuntaan vaan menee. Vire nimittäin. Päätin, että en ilmoittaudu nyt yhteenkään viralliseen kokeeseen ennen kuin tämä vireongelma on ratkaistu. Jotain hyvää oli kuitenkin tässäkin kokeessa :)

Paikalla makaaminen 10. Wohooo! Viime kokeen jälkeen kirjoitin seuraavasti: "Mahtaako tämä liike mennä meillä IKINÄ 10 pisteen arvoisesti..." No nyt meni. Tosin en tiedä, miten Leksa pötkötteli, koska olin piilossa. Yksi kaveri on seuraillut välillä makuuta ja ainakin silloin Leo oli ollut leuka maassa. Sain Leon hyvin rauhoittumaan ennen paikkamakuuta. Eikä se sen jälkeen sitten enää horroksestaan herännytkään...

Seuraaminen taluttimetta 7. Leo seurasi välillä varmaan 30 senttiä perässäni. Kun pysähdyttiin, Leo ei istunut kertaakaan. Kääntymiset meni kohtalaisesti, eli oli se Leo ainakin välillä oikeassa kohdassa. Mutta ihan syvältä oli tämä taas.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8. Seuraaminen kökköä, ehkä siitä meni pari pistettä. En katsonut taakseni, että menikö Leo heti maahan. Kun käännyin, niin se ainakin oli makuulla. Ainiin, Leo ei muuten noussut istumaan lopussa, siitä ne pisteet varmaan menivätkin.

Luoksetulo 9. Pysähtyi hienosti! Lopun perusasento taisi olla jotain sinne päin, siitä piste pois.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 6. Ilmeisesti valui vähän, ei pysähtynyt heti. Sitten haisteli maata, mutta pysyi paikallaan. Koira oli ihan unella ja siitä johtuen minä hermona ja siitä johtuen koira enemmän unella :(

Noutaminen 10. Leo heräsi siksi aikaa, kun noutokapula oli kehässä ;) Mutta kun kapula vietiin pois, koiran aivokäyrä alkoi jälleen muistuttamaan suoraa viivaa.

Kauko-ohjaus 0. Leon mielestä siinä kohdalla oli joku todella kiinnostava haju, eikä herra suostunut nousemaan ylös ollenkaan. Kolmannellakaan käskyllä. Kummassakaan vaihdossa. Eikä lopussa.

Estehyppy 10. Jee! Saa hypätä! Ja nyt tultiin myös takaisin esteen yli. Herne on kohdannut toisen koiran mielen syövereissä.

Kokonaisvaikutus 9. Eikä siitä sen enempää.

Tänään saldona 148/200 pistettä ja AVO2. Tuomarina Ilkka Sten

Vaikka kirjoitankin tässä, että koira oli unella ja omissa maailmoissaan, niin mustahan se kaikki johtuu. Rauhoitin Leksan liian rauhalliseen mielentilaan paikkamakuuseen. Sen jälkeen olisi pitänyt viedä koira hetkeksi autoon, mutta jäin sen kanssa hengailemaan kentän laidalle. Herättelin kyllä herraa ennen kehää, mutta siinäkin meni ajoitus pieleen, koska Leo ehti leikkimisen jälkeen rauhoittua uudelleen ennen kehää. Ja sitten tietty vielä itse olin ihan kireänä jännityksestä. Kun sitten heti alusta homma lähti väärille raiteille, kiristyin vain lisää. Onko se sitten ihme, jos koira yrittää kompensoida olemalla flegmaattinen.

Tämän päivän opetus oli siis taas se, että teknisesti koira osaa liikkeet, mutta vire on se meidän ongelma. Kokeilin sitä innostamisjutskaa, josta aikaisemmin kirjoitin, mutta se ei toiminut. Vaikutus oli ehkä enemmänkin päinvastainen. Unohdetaan se siis toistaiseksi ja kokeillaan jotain ihan muuta. Se "jokin ihan muu" pitäisi nyt keksiä ensin. Omaa jännitystä tuskin saan poistettua ainakaan kokonaan, joten sitä on hankala lähteä korjaamaan. Mutta jos koiran kierrokset saisi korkeammalle, se kestäisi paremmin ohjaajan törttöilyä. No, rehellisyyden nimissä; täytyyhän tässä ohjaajankin korjata omaa virettään. Tuskin tämä paketti korjaantuu pelkästään koiran käytöstä muokkaamalla.

Jälkipäiviä

Osallistuin helatorstaina SDY:n (Suomen Dobermannyhdistys) jälkipäivään Leon kanssa. Päivän ohjelmaan kuului esineruutua ja jälkeä. Ajattelin, että voisin saada hyviä vinkkejä näihin esineasioihin. Ja niin sainkin :)

Minähän olen aloittanut harjoittelun pienemmällä ruudulla ja kasvattanut sitä pikkuhiljaa. Kouluttaja oli sitä mieltä, että kannattaa alusta saakka tehdä ainakin syvyydeltään 50 metrisiä ruutuja, koko ruutua ei vaan ole pakko käyttää harjoitteluun. Itse en voi kisata Leon kanssa PK-lajeissa, eli ehkä minulle ei ole niin tärkeää, että koira osaa irrota sinne 50 metriin esineitä etsimään. Mutta eipä siitä taida haittaakaan olla, eli ehkä teen jatkossa pitkiä ja kapeita ruutuja ainakin välillä.

Olen myös alusta saakka vaatinut, että esine tuodaa aina käteen saakka. Sitäkään ei kannattaisi tehdä, koska jos luovutuksen kanssa on jotain ongelmaa, se vaikuttaa todennäköisesti koko ruututyöskentelyyn. Niin tosiaan, enhän noutoa harjoitellessakaan vaadi joka kerta luovuttamista, vaan palkkaan eri kohdissa liikeittä. Kouluttaja vinkkasi myös, että Leon kanssa voisi kokeilla sitä, että kun se löytää esineen ja ottaa sen suuhunsa, minä voisin lähteä poispäin, jolloin Leksalla tulisi kiire perääni. Kaikilla koirilla tämä ei toimi, koska jotkut pudottavat esineen suustaan, kun ohjaaja lähtee karkuun. Aion joka tapauksessa testata tätä, eihän sitä tarvitse ihan täysillä juosta pois, voi vaikka vaan peruuttaa vähän. Lisäksi voi palkata jo siitä, että koira lähtee tuomaan esinettä minulle päin, ottamalla palkan esiin jo koiran tullessa ja antamalla luvan päästää irti etsitystä esineestä. Kouluttaja painotti kuitenkin tässä kohtaa, että koira saisi pudottaa esineen vai luvan saatuaan, eikä niin, että koira valitsee itse, koska esineen pudottaa. Hyviä vinkkejä kyllä! Itselle tuli taas vähän pöllö olo, kun en itse näitäkään tajunnut, vaikka noutoa harjoitellessa olen tehnyt ihan samoja juttuja. Syytän koiraani putkiaivoiseksi, koska se ei osaa yleistää mitään asioita eri tilanteisiin. Taitaa olla ohjaajassa vähän samaa vikaa...

Jälkiharjoituksessa tein Leolle n. 250 metriä pitkän jäljen useammalla kulmalla. Kulman jälkeen oli aina purkki palkkana vähän matkan päässä. Jälki ehti vanhentua vähän reilun tunnin. Kouluttaja tuli mukaan katsomaan, kun ajoimme jäljen. Ja samat vinkit sieltäkin taas tuli, eli Leolle pitäisi tehdä paljon vanhempia jälkiä, näin tuoreet ovat sille liian helppoja. Kouluttajan mukaan Leksa näyttää siltä, että se ei kunnolla edes keskity siihen jälkeen, koska sen ei tarvi. Kunhan juoksee ja haistelee vähän sinne päin, niin hyvin menee. Jäljellä olevat purkit Leo toi tosi hyvin, eikä mennyt yhdestäkään ohi. Mutta ainahan se nuo purkit onkin tuonut, mutta muita esineitä ei. Päättelisin kuitenkin, että kyllä se ne jäljellä olevat muutkin esineet haistaa, se ei ole ongelman syy. Noh, jospa noille esineruutuharjoituksilla saisin  sitä niinsanottu esinemotivaatiota paremmaksi. Alla torstain jälki:

Kurssista innostuneena tein Leolle sitten lauantaina vähän pidemmän jäljen. Laitoin jäljelle myös kaksi esinettä vähän testimielessä, että näen, missä mennään esineiden kanssa. Jäljelle tuli pituutta noin 800 metriä ja se sai vanheta pari tuntia. Jälki lähti pellolta ja meni sitten metsään. Kulmia ja kaarroksia tuli jäljelle, sekä aika erilaista maastoa. Maastossa oli kivikkoa, vanhaa hakkuuta, heinikkoa ja vähän ylä- ja alamäkiä. Jäljen alussa oli aika voimakas sivutuuli, joka näkyi pelto-osuudella melkoisena "haarukointina". Kun päästiin metsään, jälki lähti menemään hyvin. Yhdestä kulmasta Leo meni niin paljon ohi, että palasin sen kanssa takaisin siihen kohtaan, missä se vielä oli jäljellä. Siitä jälki nousi hyvin ja matka jatkui ensimmäiselle esineelle (n. 200 metrin päässä alusta). Siihen Leo pysähtyi haistelemaan esinettä ja aikoi sitten vaan jatkaa matkaa muina koirina. Jäin odottamaan ja kyllä se esine tuli sitten käteenkin. Huomasin tuossa vaiheessa, että Leo läähätti aika tavalla ja tietenkin vesipullo jäi autoon. Vaikka vielä jäljenteon jälkeen muistuttelin itseäni, että "muista vesipullo, muista vesipullo". Eipä se auttanut, kun jatkaa jäljestelyä. Seuraavasta kulmasta Leo meni taas ohi ja jouduin palaamaan vähän matkaa takaisin. Kulma oli kyllä hankalassa paikassa kivikossa ja olisiko tuo läkähtymistilakin vaikuttanut vähän. Noh, jälki löytyi taas ja jatkoimme matkaa. Esineen kohdassa Leo taas nuuhkaisi vaan sukkaa ja olisi jatkanut matkaa. Jouduin antamaan käskyn ennen kuin esine tuotiin käteen. Tässä vaiheessa Leon oli jo niin kuuma, että palkkanamit ei enää maistuneet. Onneksi pian jäljen vieressä oli pieni vesialue ja päästin Leksan juomaan. Sen jälkeen vein sen takaisin jäljen lähelle ja annoin "jälki" -käskyn. Jälki löytyi taas ja homma jatkui vähän reippaammalla meiningillä. Tästä oli loppuun matkaa enää jotain 150 - 200 metriä ja Leksa jaksoi ihan hyvin perille saakka. Lopussa odotti tuttu lelu ja voi sitä jälleennäksemisen riemua. Loppupaikan lähellä oli myös peltotiellä valtava vesilätäkkö ja Leo pääsi juomaa ja loiskuttelemaan vettä. Aikaa tämän jäljen ajamiseen meni n. 20 minuuttia, vaikka pidimme välissä juomatauon ja jälki katosikin pari kertaa. Taisin muuten jossain välissä laittaa Leon hetkeksi makaamaankin, kun se näytti olevan niin kuumissaan. Jos menemme syksyllä jälkikokeeseen (siis todella iso JOS), niin kilometrin jälki puolessa tunnissa ei pitäisi olla mikään ongelma tällä vauhdilla. Mutta kun ne esineetkin pitäisi löytää sieltä jäljeltä... Alla huonolaatuinen kuva jäljestä.

Koostetta

Ohhoh, edellisestä päivityksestä onkin vierähtänyt tovi. Kerrataan nyt lyhyesti muutaman viimeviikon harjoittelemiset.

Viivin kanssa on treenattu hakua ja jälkeä. Neitokaiselle tehtiin isompi hakutreeni koko yhdistyksen yhteisharjoituksissa. Treenikaverit tekivät sellaisen jekun, että vaikka pyysin kolme maalimiestä, niin alueelle olikin laitettu neljä. Meinasin jättää viimeisen ukon metsään, kun ruokatauko painoi päälle ja minulla oli ankara nälkä. Typerä virhe. Treenipäivänä oli nähtävästi myös hankala keli, kun vettä sateli, eikä tuullut yhtään. Monella koiralla oli vaikeuksia löytää eksyneitä, vaikka välillä mentiin aika läheltäkin ohi etsittävistä. Lisäksi Vinkusen kanssa olen treenannut jäljennostoja ja niissä on kyllä tapahtunut edistystä. Siitä rohkaistuneena pyysi eilen treeneissä tekemään Viiville noin 100 - 150 metrin jäljen. Hyvin sekin nostettiin ja lähdettiin jäljestämään. Aika nopeasti Viivin into loppui ja maastossa oleva maukas heinä kiinnosti enemmän. Odottelin vähän, että Viivi jatkaisi jäljestämistä, mutta ei sillä ollut aikomustakaan. Annoin sitten uuden "jälki" -käskyn ja neiti natkoi jäljestämistä. Onneksi melko pian sen jälkeen jäljellä oli välipalkkana purkki. Sen jälkeen Vinku meni vaihtelevalla menestyksellä pari kertaa jäljen hukaten. Ihan samanlaista pattitilannetta ei enää tullut, vaan Viivi etsi itse jäljen uudelleen. Lopussa oli taas purkki ja ruokahan tuolle koiralle maistuu. Voimme jälleen todeta, että Viivi osaa jäljestää, mutta motivaatiota sillä ei ole siihen hommaan kyllä yhtään. Ehkä sille kuitenkin kannattaisi laittaa makkaraa jäljelle edes satunnaisesti, jos se auttaisi.

Jälkeä olen yrittänyt tehdä muutenkin mahdollisimman usein. Leon kanssa on nyt viimeiseen pariin viikkoon tehty viisi vai kuusi jälkeä. Eri mittaisia ja eri-ikäisiä. On tehty pellolle ja metsään, esineillä ja ilman. Paljon kulmia tai vähemmän kulmia sekä joillakin jäljillä kaarroksia. Tien ylityksiä ja ojien ylityksiä. Esineiden kanssa on edelleen ongelmaa. Olenkin miettinyt, että pitäisiköhän muuttaa koko esineiden ilmaisu tuomisesta maahanmenemiseen. Toisaalta, minun pitäisi päästä tästä esineongelmasta yli kaiken kaikkiaan. Leo löytää esineet ruudustakin yleensä melko hyvin, mutta ongelmana on se tuominen. Jotenkin se esineiden tuominen minulle ei vaan ole tarpeeksi palkkaavaa. Muuten jälkeily on edistynyt mukavasti. Kulmat menevät välillä tosi hienosti ja välillä mennään vähän ohi. Leo kuitenkin löytää jäljen aina itse uudelleen.

Hakutreeneissä Leon kanssa maanantaina tapahtui sitten se, mitä olen jo pitkään pelännyt. Leo irtosi kauas ja haukkui siellä jossain kaukana maalimiehelle, enkä kuullut haukkua. Maasto oli todella kivikkoinen ja harjoitusten aikaan oli vielä melkoinen tuuli ja vesisade. Leo oli haukkunut maalilla pitkään ja lähti sitten hakemaan minua. Kun Leo tuli luokseni, juotin sen. Mukana kulkenut kaveri sanoi, että Leolla oli kyllä tullessa sellainen "Äiti tuu kattoon, mitä mä löysin" -ilme. Leo kyllä vei minut maalimiehen luo ja jäi sinne uudelleen haukkumaan. Tässäpä sitten pohdittavaa jatkoa ajatellen. Ja ensiviikon koetta ajatellen... En jaksa nyt juuri analysoida tätä puhki. Katsotaan parit treenit eteenpäin, että miten tästä mennään eteenpäin. Ja että keksikö Leo nyt sitten, että maalimiehen voi jättää ja tulla hakemaan mua. Tämä irtoamisongelma on kyllä ollut meillä alusta saakka, eikä se tunnu korjaantuvan pysyvästi oikein millään konstilla. Yleensä yritän pitää Leksaa vähän silmällä ja kutsun sitä, jos se menee liian kauas. Tuossa eilisessä maastossa se kyllä pääsi katomaan turhan helposti, kun en tiennyt, onko se seuraavan kiven takana vai sadan metrin päässä. En tiedä, onko sekään pidemmän päälle kuitenkaan järkevää, että kutsun sitä vähän väliä. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että se on ainut ratkaisu. Varsinkin, kun se on metsälenkilläkin lähtenyt irtoilemaan ihan liian kauas. Puuh! Palaamme ilmeisesti hakutreeneissä nyt muutaman askeleen taaksepäin ja teemme taas niitäkin treenejä, että maalimies löytyy aina siitä suunnasta, mihin minä ohjaan. Ja jos lähtee johonkin muualle, niin löytyy vain tyhjää metsää. Toisaalta Leo pysyi maanantain treeneissä ihan kivalla etäisyydellä ja meni samaan suuntaan kuin minäkin, kunnes sai hajun maalimiehestä. On sekin toisaalta vaikea opettaa, että kun saat hajun, niin saat mennä. Paitsi sitten et saa mennä, jos se maalimies on tosi kaukana. Eh?

Pedon kanssa alkoi agilityssa ulkotreenit. Ainakin parit ensimmäiset harjoitukset meni hyvin ja Peto pysyi mukana. Samalla pompputekniikalla nimittäin :) On oikeastaan onni treenata kolmen niin erilaisen koiran kanssa ja useita eri lajeja. En olisi varmaan ikinä Leon tai Viivin kanssa keksinyt palkata koiraa pomppimisella, niiden kanssa kun lelut ja ruoka motivoivat ihan riittävästi. Nyt kun olen laajentanut tajuntaani tämän asian suhteen, niin voisin kokeilla samaa Leon kanssakin. Tempuilla palkkaamisesta on kerrottu monessa koulutuksessa, mutta nyt Pedon kanssa ensimmäistä kertaa olen saanut itse kokea ja nähdä, että se tosiaan toimii. Ehkä en ole osannut tehdä sitä ennen oikein? Viivin kanssa olen yrittänyt samaa, mutta teho ei ole ollut niin huomattavissa kuin nyt Pedon kanssa. Leon kanssa olen kuvitellut, että se ei tarvitse mitään lisäinnostusta, mutta viimekertainen tokokoe opetti, että joku nostatus- ja motivointikeino minulla pitää olla takataskussa tokokokeita varten. Yhtä jutskaa olen vähän jo harjoitellut, mutta en nyt vielä mainosta sitä juuri tämän enempää, kun en tiedä, miten se lähtee toimimaan. Ehkä testaan sitä jo sunnuntain tokokokeessa...

Treenaamisen lisäksi on tietty lenkkeilty ihanassa kevätsäässä. Kaikki koirat ovat jo heittäneet talviturkkinsa useampaankin otteeseen. Tämän postauksen kuvat ovat yhdeltä tämän kevään reissulta. Kevät on kyllä ihan parasta aikaa, mutta niitä miinuspuoliakin löytyy. Irrotin Leosta tänään tämän vuoden ensimmäisen punkin. Löysin vain yhden, mutta voihan niitä olla tuossa koirassa enemmänkin, yäk! Punkista en ottanut kuvaa, vaan poltin sen takassa ääntä nopeammin. Ja kutisin itse toimenpiteen jälkeen puoli päivää. Lisätään ostoslistalle pari pakettia Expottia...

Vappu on ohi

Viivi pitää huolen koristeiden tuhoamisesta. Pienet ne on ilot pienellä pastorilla ;)

Pahin vastustaja oli selkeästi tuo harmaa pallo. Toivottavasti neitikoira ei loukannut selkäänsä tässä vaativassa metsästystehtävässä...

Herkkä hipiä

Normaalin lenkkeilyn lisäksi viimeisen viikon aikana ei olla tehty juurikaan mitään muuta. Leon kanssa olen aloittanut pyörälenkit, että Leksa saisi sitä ravaamisharjoitusta. Yritin aluksi normaalin remmin kanssa muutaman kerran, mutta homma oli melkoista sähellystä ja komentamista. Ja kaikesta komentamisesta huolimatta Leo veti kuitenkin. Sain sitten viikonloppuna pari vanhaa Flexiä tuttavalta, koska hänen koiransa on siirtynyt ajasta ikuisuuteen jo vuosia sitten. Fleksin kanssa homma sujuu paremmin, kun Leo saa määrätä tahdin ja minä yritän vaan pyöräillä perässä samaa vauhtia. Remmi on löysänä melkein koko ajan, välillä joudun vähän muistuttamaan, että ravi olisi se oikea askellaji, eikä laukka.

Meiltä kun lähtee pyöräilemään, niin joka suuntaan on vaan asfalttitietä. Jos tekee pidemmän lenkin, niin osan matkasta pääsee hiekkatietä. Olen kuitenkin tehnyt Leon kanssa vielä melko lyhyitä lenkkejä, joten olen mennyt vaan asfalttia. Lenkit ovat olleet 3 - 4 kilometriä. Eilen sitten tein ensimmäistä kertaa vähän pidemmän lenkin. Noin puolessavälissä katsoin, että Leo ontuu vähä toista etujalkaa. Tarkastin jalan painellen ja väännellen, mutta Leo ei aristanut mitään kohtaa. Jatkoimme siis matkaa ja Leon ravi näytti taas vähän matkaa tasaiselta. Pian ontuminen tuli kuitenkin takaisin. Tarkistin taas jalan, mutta en löytänyt siitä mitään vikaa. Tarkkailun perusteella päättelin, että ongelma on tassun pohjassa. Eipä siinä sitten auttanut muu, kuin pyöräillä kotiin rauhallisempaa vauhtia. Ontuminen paheni loppua kohti koko ajan vaan lisää, vaikka vauhtia oli korkeintaan puolet normaalista. Omassa pihassa Leo kuitenkin touhotti normaaliin malliin ja juoksi Viivin kanssa kilpaa. Kuitenkin kun Leo pysähtyi, niin se selvästi kevensi vasenta etujalkaa. Sisällä sitten tutkin koko tassun oikein kunnolla ja löysin ongelmakohdan. Keskellä olevan (se isoimman "tyynyn") anturan reunasta oli kulunut nahka puhki. Alla näytti olevan kuitenkin jo ihan hyvää ihoa, joten leikkasin haavan reunoilta vaan kuivuneet nahat pois. Leo ei reagoinut mitenkään, joten toimenpide ei tainnut sattua ollenkaan.

Näyttäisi siltä, että asfaltilla juokseminen ei sovi Leon herkille tassuloille. En tiedä, parkkiintuuko tassujen nahka ajan kanssa. Mutta pidän nyt joka tapauksessa pientä taukoa pyöräilystä ja Leo saa olla muutenkin sairaslomalla ainakin muutaman päivän. Täytyy tarkkailla tuota tassua, että se varmasti paranee kunnolla. Ilmeisesti tuo "haava" (ei se nyt varsinaisesti haava ole, mutta en tiedä parempaakaan sanaa) on ollut Leksan tassussa jo joitakin päiviä. Olisikohan se vähän niin kuin rakko ihmisellä. Rakko kuitenkin puhkesi vasta, kun alla oli joku hyvä iho. Eli sinänsä tuon ei pitäisi olla mikään iso juttu. Tällä hetkellä Leo ei tunnu aristavan tassua ollenkaan, eikä se edes nuole jalkaansa. Ja Leohan nuolee jokaista pientäkin haavaa aivan maanisesti yleensä. Olen siis päätellyt, että tassu ei vaivaa Leksaa juurikaan.

Hassua eilisessä pyörälenkissä oli se, että Oskari otti Petosen mukaan samalle lenkille. Peto juoksi melkein yhtä kovaa koko matkan, kokoajan laukaten. Ei sitä saanut ravaamaan, vaikka yritti mennä kuinka hiljaa. Hitaamassa vauhdissa Peto vaan veti kovempaa. Kotiin päästessä Leo oli ihan puhki ja läähätti varmaan puoli tuntia. Peto oli jo noin minuutin päästä ihan cool, ei ollut edes yhtään hiki. Leolle siis todella tekisi hyvää pyörälenkkeily ja tuollainen kestävyysliikunta. Herralle taitaa olla vähän turhan yksipuolista liikuntaa tuo vapaana juokseminen. Varsinkin, kun se vaan laukkaa melkein koko ajan vapaana ollessaan.

Mutta tällaiset kuulumisen tällä kerralla. Nyt ajattelin lähteä tekemään jälkeä koirasille. Ehkä Leokin pääsee mukaan ajamaan jonkun lyhyen jäljen pehmeällä alustalla. Isompi lenkkeily on nyt kuitenkin pari päivää tauolla, että tassu saa parantua kunnolla.