Minähän olen aloittanut harjoittelun pienemmällä ruudulla ja kasvattanut sitä pikkuhiljaa. Kouluttaja oli sitä mieltä, että kannattaa alusta saakka tehdä ainakin syvyydeltään 50 metrisiä ruutuja, koko ruutua ei vaan ole pakko käyttää harjoitteluun. Itse en voi kisata Leon kanssa PK-lajeissa, eli ehkä minulle ei ole niin tärkeää, että koira osaa irrota sinne 50 metriin esineitä etsimään. Mutta eipä siitä taida haittaakaan olla, eli ehkä teen jatkossa pitkiä ja kapeita ruutuja ainakin välillä.
Olen myös alusta saakka vaatinut, että esine tuodaa aina käteen saakka. Sitäkään ei kannattaisi tehdä, koska jos luovutuksen kanssa on jotain ongelmaa, se vaikuttaa todennäköisesti koko ruututyöskentelyyn. Niin tosiaan, enhän noutoa harjoitellessakaan vaadi joka kerta luovuttamista, vaan palkkaan eri kohdissa liikeittä. Kouluttaja vinkkasi myös, että Leon kanssa voisi kokeilla sitä, että kun se löytää esineen ja ottaa sen suuhunsa, minä voisin lähteä poispäin, jolloin Leksalla tulisi kiire perääni. Kaikilla koirilla tämä ei toimi, koska jotkut pudottavat esineen suustaan, kun ohjaaja lähtee karkuun. Aion joka tapauksessa testata tätä, eihän sitä tarvitse ihan täysillä juosta pois, voi vaikka vaan peruuttaa vähän. Lisäksi voi palkata jo siitä, että koira lähtee tuomaan esinettä minulle päin, ottamalla palkan esiin jo koiran tullessa ja antamalla luvan päästää irti etsitystä esineestä. Kouluttaja painotti kuitenkin tässä kohtaa, että koira saisi pudottaa esineen vai luvan saatuaan, eikä niin, että koira valitsee itse, koska esineen pudottaa. Hyviä vinkkejä kyllä! Itselle tuli taas vähän pöllö olo, kun en itse näitäkään tajunnut, vaikka noutoa harjoitellessa olen tehnyt ihan samoja juttuja. Syytän koiraani putkiaivoiseksi, koska se ei osaa yleistää mitään asioita eri tilanteisiin. Taitaa olla ohjaajassa vähän samaa vikaa...
Jälkiharjoituksessa tein Leolle n. 250 metriä pitkän jäljen useammalla kulmalla. Kulman jälkeen oli aina purkki palkkana vähän matkan päässä. Jälki ehti vanhentua vähän reilun tunnin. Kouluttaja tuli mukaan katsomaan, kun ajoimme jäljen. Ja samat vinkit sieltäkin taas tuli, eli Leolle pitäisi tehdä paljon vanhempia jälkiä, näin tuoreet ovat sille liian helppoja. Kouluttajan mukaan Leksa näyttää siltä, että se ei kunnolla edes keskity siihen jälkeen, koska sen ei tarvi. Kunhan juoksee ja haistelee vähän sinne päin, niin hyvin menee. Jäljellä olevat purkit Leo toi tosi hyvin, eikä mennyt yhdestäkään ohi. Mutta ainahan se nuo purkit onkin tuonut, mutta muita esineitä ei. Päättelisin kuitenkin, että kyllä se ne jäljellä olevat muutkin esineet haistaa, se ei ole ongelman syy. Noh, jospa noille esineruutuharjoituksilla saisin sitä niinsanottu esinemotivaatiota paremmaksi. Alla torstain jälki:
Kurssista innostuneena tein Leolle sitten lauantaina vähän pidemmän jäljen. Laitoin jäljelle myös kaksi esinettä vähän testimielessä, että näen, missä mennään esineiden kanssa. Jäljelle tuli pituutta noin 800 metriä ja se sai vanheta pari tuntia. Jälki lähti pellolta ja meni sitten metsään. Kulmia ja kaarroksia tuli jäljelle, sekä aika erilaista maastoa. Maastossa oli kivikkoa, vanhaa hakkuuta, heinikkoa ja vähän ylä- ja alamäkiä. Jäljen alussa oli aika voimakas sivutuuli, joka näkyi pelto-osuudella melkoisena "haarukointina". Kun päästiin metsään, jälki lähti menemään hyvin. Yhdestä kulmasta Leo meni niin paljon ohi, että palasin sen kanssa takaisin siihen kohtaan, missä se vielä oli jäljellä. Siitä jälki nousi hyvin ja matka jatkui ensimmäiselle esineelle (n. 200 metrin päässä alusta). Siihen Leo pysähtyi haistelemaan esinettä ja aikoi sitten vaan jatkaa matkaa muina koirina. Jäin odottamaan ja kyllä se esine tuli sitten käteenkin. Huomasin tuossa vaiheessa, että Leo läähätti aika tavalla ja tietenkin vesipullo jäi autoon. Vaikka vielä jäljenteon jälkeen muistuttelin itseäni, että "muista vesipullo, muista vesipullo". Eipä se auttanut, kun jatkaa jäljestelyä. Seuraavasta kulmasta Leo meni taas ohi ja jouduin palaamaan vähän matkaa takaisin. Kulma oli kyllä hankalassa paikassa kivikossa ja olisiko tuo läkähtymistilakin vaikuttanut vähän. Noh, jälki löytyi taas ja jatkoimme matkaa. Esineen kohdassa Leo taas nuuhkaisi vaan sukkaa ja olisi jatkanut matkaa. Jouduin antamaan käskyn ennen kuin esine tuotiin käteen. Tässä vaiheessa Leon oli jo niin kuuma, että palkkanamit ei enää maistuneet. Onneksi pian jäljen vieressä oli pieni vesialue ja päästin Leksan juomaan. Sen jälkeen vein sen takaisin jäljen lähelle ja annoin "jälki" -käskyn. Jälki löytyi taas ja homma jatkui vähän reippaammalla meiningillä. Tästä oli loppuun matkaa enää jotain 150 - 200 metriä ja Leksa jaksoi ihan hyvin perille saakka. Lopussa odotti tuttu lelu ja voi sitä jälleennäksemisen riemua. Loppupaikan lähellä oli myös peltotiellä valtava vesilätäkkö ja Leo pääsi juomaa ja loiskuttelemaan vettä. Aikaa tämän jäljen ajamiseen meni n. 20 minuuttia, vaikka pidimme välissä juomatauon ja jälki katosikin pari kertaa. Taisin muuten jossain välissä laittaa Leon hetkeksi makaamaankin, kun se näytti olevan niin kuumissaan. Jos menemme syksyllä jälkikokeeseen (siis todella iso JOS), niin kilometrin jälki puolessa tunnissa ei pitäisi olla mikään ongelma tällä vauhdilla. Mutta kun ne esineetkin pitäisi löytää sieltä jäljeltä... Alla huonolaatuinen kuva jäljestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti