Kurainen, kuraisempi, joulu

Peto ja Oskari lähtivät mökille viettämään joulua jo aatonaattona. Itse jäin vielä kotiin Viivin ja Leon kanssa. Olin menossa aattona oman äidin luo syömään ja sitten vasta mökille. Ennen jouluruokaa oli tietenkin vuorossa koirien joululenkitys. Olen löytänyt uuden kivan peltoreitin ja kävin viimeviikolla parina iltana kävelemässä sen. Lunta oli vähäsen ja maa jäässä. Mutta aattoaamuna ei sitä lunta sitten ollutkaan. Kura vaan lensi, kun ystävykset kirmasivat pitkin lakeuksia. Leo kävi jopa luomassa uimassa... jouluaattona!

Joululenkkiä seurasi luonnollisesti joulukylpy...

Onneksi mökillä oli vielä lunta. Joulupäivänä kävimme koirien ja lasten kanssa pienellä makkaranpaistoreissulla. Ja ihan hyvä niin. Koko seuraavan yön satoi vettä kaatamalla ja tapaninpäivänä olikin mukavan jäistä ja liukasta. Koirat liukastelivat siihen malliin, että taidan varata jokaiselle ajan hierojalle heti alkuvuodesta.

Mutta siinäpä meidän joulu pähkinänkuoressa: ulkoilua, syömistä ja hyvää seuraa. Ja onneksi edes vähän sitä luntakin. Saisi vaan se kunnon talvi jo tulla. Käsi ylös ne, joita kura ja jatkuva koirien peseminen ärsyttää!

Silmästä asiaa

En ole tänne kai muistanut kertoa, mitä Viivin silmäpeilauksessa sanottiin marraskuulla. Vuosi sittenhän Vinkulan oikea silmä sai diagnoosin punktaatti katarakta. Elikkäs suomeksi kaihismentuma. Silloin eläinlääkäri sanoi, että kannattaa käydä vuoden päästä peilauksessa uudelleen. Sitten näkee, onko samentuma laajentunut vai pysynyt samana. Lekuri oli sitä mieltä, että samentuma näytti sellaiselle, että se ei tule laajenemaan.

Marraskuulla päätin sitten mennä eri silmäläärkärille, että saisin "objektiivisemman" mielipiteen. Elikkäs sellaisen, jolla ei ole oikein mitään ennakkomielipidettä silmästä. Ja ylläri-pylläri, Viivi saikin terveen paperit! Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että linssissä on kyllä joku muutos, mutta se ei ole kaihia. Lääkäri sanoi myös, että jos haluan, voin viedä tämä tapauksen Kennelliiton silmäpaneeliin. Koska kyseessä ei ole jalostuskoira, en aio mihinkään paneeleihin osallistua. Pääasia, että neitikoiran silmät ovat kunnossa. Ehkä tuo linssissä näkyvä muutos liittyy sitten siihen arpeen, joka vielä vuosi sitten näkyi pelauksessa.

Taukoilua

Olen tällä hetkellä kaikkien koirien kanssa treenitauolla kaikista treeneistä. Viikko kuluu aika hitaasti, kun ehtii välillä vähän niinkuin olemaan vaan. Sen vuoksi päätin sitten siivota koko talon (että aika kuluisi nopeammin). Sain huomata heti alkuun, että meillä on nämä siivoishommat olleet retuperällä vähän pidemmän aikaa ja urakkaa riittää. Toivottavasti inspiraatio kestää loppuun saakka. Ainahan sitä voi toivoa...

Viikonloppuna ajelin mökille siivoamaan ja laittamaan mökkiä joulukuosiin hyvässä seurassa. Kyllä se kuuraaminen on kivempaa porukalla :) Koiratkin saivat juoksennella pitkin metsiä vapaana ja onneksi Soinissa oli luntakin. Ei mennyt siivoukset ihan hukkaan, kun koirat pysyivät puhtoisina. Naapuri varoitteli, että vähän matkan päässä on nähty isot sudenjäljet useampaan kertaan viimeviikkoina. Suositteli pitämään koirat pimeällä remmissä, että susi ei vie meidän mussukoita. Suoritimme pidemmät lenkkeilyt sitten päivänvalolla ja pimeällä käytiin vain pikapisuilla pihassa.

Mökin siivous loppusuoralla

Ennen treenitauokoa kerkesin viimeviikolla vielä Pedon kanssa agilitytreeneihin, Viivin ja Leon kanssa pelastuskoirailemaan ja Leon kanssa tokotreeneihin. Puuh!

Pedon agilitytreeneissä harjoiteltiin niistoa ja koiran "heittämistä" vähän pidemmän matkan päässä olevalle esteelle (kai tuolle heitollekin on olemassa joku hieno nimi, mutta sitä termiä ei tiedä). Niistämisen Peto kässäsi aika nopeasti. Tai ehkä kyse on enemmänkin siitä, että minä ymmärsin, miten sen tehdään. Mutta tuo heittäminen ei kyllä oikein sujunut. Käännyin itse varmaankin aina liian aikaisin, tai sitte oma liikkeeni pysähtyi liian töksähtävästi. Niin tai näin, montaa onnistunutta toistoa siinä hommassa ei nähty. Pedon kanssa ei voi sitten liikaa jäädä hinkkaamaankaan samaa kohtaa, koska Pedon into loppuu aika lyhyeen. Tehtiin sitten rataa ja yritettiin eri kohdissa niistoja ja heittämisiä. On se vaan hankala laji tuo agiliito, varsinkin jos on sellainen koira, joka lukee tarkasti käsien ja koko vartalon asentoa. Ja ohjaajalla on jotkut lentävät kätöset...

Peto odottaa joulupukkia mökillä

Pelastuskoiratreeneissä tein molemmille koirille olevinaan vähän isomman treenin. Leolle kokeiltiin nyt sitä, että aluetta ei olisi tallattu etukäteen. Maalimieskin meni eri kautta piilolle, että Leo ei löytäisi ukkoa jäljestämällä. Vähän paremmin Leo oli kuulolla, mutta kyllä sillä vaan on melkoinen tuo toimintasäde. Siitä johtuen Leo löysi sitten kuitenkin sen maalimiehen jäljen ja jäljesti maalille. Tosin herralla oli ollut niin kova vauhti, että oli juossut aluksi maalista ohi, sitten jarru päälle ja takaisin. Ennen ilmaisua Leo oli ravistellut, mutta ravistelun jälkeen ilmaisu meni hienosti. Ehkä tuo ravistelu johtui siitä, että kutsuin Leksaa melkein samaan aikaan, kun Leo saapui maalille. Ravistelu maalimiehellä yleensä on oire siitä, että koiraa jollain tapaa jännittää tai se tuntee olonsa epävarmaksi. Luulisin, että Leolle tuli pieni ristiriitä pienen päänsä sisälle tuosta kutsumisesta johtuen ja sen takia piti vähän ravistella ennen ilmaisua. Viivi-vinkunen teki hommia taas aika tasaisen varmasti. Samassa piilossa oli ollut myös toiselle koiralle ukko piilossa. Sekä aikaisempi koira että Viivi reagoivat hajuihin samoissa kohdissa. Ihan mielenkiintoista laittaa välillä ukkoja samoihin piiloihin useammalle koiralle, niin näkee eroja koirien tavoissa toimia. Viivillä menee yleensä vähän kauemmin hajujen paikallistamiseen kuin isommilla koirilla. En tiedä sitten, liittyykö tuo koiran kokoon, vai onko Viivi vaan muita koiria huonompi tarkentamaan. Ehkä vähän molempia, Viivillä kun on taipumusta jäädä hajuun pyörimään sen sijaan, että se itse lähtisi hakemaan hajun lähdettä kauempaa. Vuosien varrella olen oppinut ohjaamaan Viiviä vähän niinkuin kiertämään eri suunnilta siihen kohtaan, missä Vinkusella on ollut hajua. Tällä menetelmällä piiloutuneet ovat tavanneet löytyä, tosin aikaa löytämiseen menee enemmän kuin oma-aloitteisesti liikkuvamman koiran kanssa. Onhan näissä hommissa puolensa ja puolensa. Viivi liikkuu yleensä aika lähellä minua ja näen sen jokaisen nenännoston ja hännänheilautuksen ja pystyn siitä päättelemään aika paljon. Leoa taas en juuri pysty lukemaan, kun se kulkee niin kaukana ja kovalla vauhdilla. Mutta Leon kanssa taas pystytään etsimään isompia alueita paljon nopeammin. Eikä Leokaan nyt kovin kauas lähde muutakuin hajun perässä. Itselle se on haasteellista ohjata kahta niin erilaista koiraa. Tai oikeastaan ohjata Leksaa, kun on vuosikausia treenannut Viivin kanssa ja tottunut sen kanssa yhteiseen tahtiin.

Käväisin edellisviikonloppuna Leon kanssa junalla Vaasassa. Tai menin junalla ja tulin takaisin autolla. Auto kun oli pikkujoulun jäljiltä sattuneesta syystä jäänyt Vaasaan. Kun kerran piti junailla, niin tietenkin piti ottaa koira mukaan harjoittelemaan ihmisten ilmoilla olemista. Leksa on kyllä matkustanut junalla ennenkin, mutta edellisestä kerrasta on aikaa. Perillä Vaasassa totesin, että edellisestä kaupunkikävelystäkin on vähän liikaa aikaa. Leo oli ihan maalaisjutti-koiran näköinen tuijotellessaan ihmisvilinää ja kaupungin valoja. Tarpeeseen tuli tuo reissu. Pitäisi viedä koiria vaan ihmisten ilmoilla useamminkin.

Junassa. Joku Urpå oli vallannut yksin koirapaikan, eikä ymmärtänyt poistua mulkoilun voimalla.

Sujuihan se näkinkin, kun matka oli niin lyhyt

Viimeperjantaina meillä oli tokotreeneissä ulkopuolinen kouluttaja nimeltään Heidi Kailio. Heidi on näillä leveysasteilla menestyneimmästä päästä tokoilija ja ajattelinkin hyödyntää hänen asiantuntemustaan ottamalla ylempien luokkien liikkeitä hänen ohjauksessaan. Kyselin neuvoja kaukokäskyjen vaihtoihin, lähinnä seisomisvaihtoihin. Ihan hyvä, että joku katsoo välillä vierestä, kun harjoittelen. Sainkin ohjeita ihan kivasti, toteuttaminen on vaan toistaiseksi jäänyt vähemmälle. Toisella kierroksella halusin aloittaa ohjatun noudon harjoittelun. Jonkinlainen ajatus minulla olikin, että miten homma kannattaa aloittaa, mutta halusin taas jonkun asiantuntevamman katsovan meidän touhuja. Siihenkin sain hyvin neuvoja, että miten kannattaa aloittaa ja miten jatkaa harjoituksia. Leon mielestä harjoitus oli tosi kiva. Saa juosta osoitettuun suuntaan ja sitten sieltä saa nameja. Helppoa ja palkitsevaa. Leon mielestä kaikki juoksemista sisältävät liikkeet on kivoja.

Siinäpä edelliset pari viikkoa pähkinänkuoressa. Tämä ja ensiviikko ainakin taukoillaan ja keskitytään joulunviettoon. Syödään ja ulkoillaan paljon ja jos jaksetaan, niin voidaan treenailla jotain pientä. Todennäköisesti ei jakseta ;)

Operaatio käsilläseisonta vol 2

Kuten arvata saattaa, alkuinnostuksen jälkeen harjoittelu ei ole ollut enää niin intensiivistä. Jonkinverran on kuitenkin harjoiteltu, mutta edistyminen ei ole ollut enää niin vauhdikasta kuin mitä se alussa oli. Olen vähän jämähtänyt siihen, että Viivi ja Peto peruuttelevat edelleen seinälle ja Leo sohvan rahille. Leksa on senverran isokokoinen, että en ole viitsinyt laittaa sitä peruuttelemaan seinille. Olisi pian tapetit rullalla tai ainakin naarmuilla.

Peto on alun jälkeen mennyt Viivi ohi tässä hommassa. Peto seisoo välillä vahingossa käsillään ja ilman tukeakin lyhyitä aikoja. Täytyy nyt miettiä, miten pääsen asiassa eteenpäin ja mihin laitan Leon peruuttelemaan. Tuolla sohvanrahilla homma ei tule etenemään paljon enempää kuin mihin saakka nyt on päästy.

Yritin kuvata puhelimella jonkinlaista elävää kuvaa aiheesta. Puhelin jakkaralle, tuetaan se puruluulla pystyasentoon (no se puruluu sattui ensimmäisenä käteen), niin saadaan jalatonta ja/tai päätöntä videokuvaa. Sitten ähelletään jonkun videoeditorin kanssa tuntikaupalla, koska avun pyytäminen olisi melkein kuin luovuttamista. Pyydetään sitä apua kuitenkin loppuviimein, koska homma ei etene enää yhtään vuodatetuista hikikarpaloista ja ärräpäistä huolimatta. Tässäpä tämä luovuuteni tuotos. Minulla totisesti on sitä "silmää" tähän hommaan ;)

Viivillä on niin kova kiire, että silmä ei melkein edes erota, jos se sattuukin seisomaan jonkun sekunnin sadasosan etujaloillaan ilman tukea. Peto osaa jo aika hyvin. En vaan uskalla ihan hulluna harjoitella, että Petkusen selkä ei menisi ihan jumiin. Leo osaa työntää takapuolensa korkealle, mutta jalat jäävät aika alas. Epätoivoiselta tuntuvan alun jälkeen täytyy kuitenkin olla tyytyväinen Leonkin suoritukseen. Tuo koira kun ei ole mikään maailman ketterin elukka.

Ehkä vielä joskus lisään tänne blogiin videon käsilläseisovista terriereistä. Älkää turhaan odottako videota käsilläseisovasta Leosta...

Kouluttamista ja palomiehiä

Olen käynyt tässä syksyn ja alkutalven aikana tokon koulutusohjaajakurssin. Virallinen koulutusohjaaja minusta tulee vasta, kun olen käynyt katsomassa yhdet tokokokeet kokonaan ja pitänyt 10 kertaa jonkuntasoiset perustottelevaisuus- tai tokotreenit jollekin ryhmälle. Kurssin vetäjänä oli Piritta Pärssinen ja pidin kyllä hänen opetustyylistään. Kurssilla käytiin läpi erilaisia opetustapoja eri asioille. Kyllä siinä omakin tajunta vähän laajeni, kun sai paljon käytännön esimerkkejä eri opetustavoista. En ole oikein aikaisemmin edes hahmottanut, mihin kaikkeen esimerkiksi kosketusalustaa/kosketuskeppiä (ns. targettia) voikaan käyttää. Voisin melkein väittää, että jatkossa kursseilla, joita minä pidän, opetetaan koiralle kosketusalusta. Kosketuskeppiä en ole itse käyttänyt, mutta todennäköisesti opetan senkin koirilleni jossain vaiheessa. Periaate molemmissa on aikalailla sama. On tilanteita, joihin alusta sopii keppiä paremmin ja päinvastoin.

Olen luvannut pitää tänään tokoryhmällemme harjoitukset ja kurssilta sainkin hyvän idean. Tänään meillä on treeneissä temppurata, erikseen ALO/AVO -tasoisille ja VOI/EVL-tasoisille. Ideana on, että radalla tehdään liikkeitä tai liikkeiden osia sekaisin. Idea on siis yksinkertainen, eikä sitä varten olisi mitenkään pakko rakentaa varsinaista rataa. Ajattelin, että tekisinkin radasta kilpailun ja palkitsisin nopeimmat suorittajat jotenkin. Nyt kun tokon koekausi ei ole meneillään, voi treeneissäkin vähän vapaammin tehdä asioita. Ei tarvitse ainakaan kokeita varten tehdä kokeenomaisia harjoituksia. Katsotaan, mitä mieltä meidän harkkaryhmä on harjoituksesta. Ainakin kurssilla radan suorittajat tykkäsivät ideasta.

Tällä viikolla meidän pelastuskoiraporukalla oli yhteiset harjoitukset ABB:n tehdasasalueen VPK:n kanssa. Erinomaisesti järjestetyt harjoituksen, vielä kerran kiitos järjestäjille ja maalimiehille. Tarinana oli, että yhdessä rakennuksessa oli ollut räjähdys ja palomiehet ovat sen jälkeen tarkistaneet rakennuksen. Myös eräässä toisessa rakennuksessa oli sisällä savua ja syytä siihen vielä vielä tiedetty. Etsittävien määrä ei ollut tiedossa. Koirakoille annettiin aika pieniä alueita etsittäväksi, mutta alueille ei saanut mennä omilla autoilla. Kuljetus hoitui palokunnan kuljetuskalustolla. Monipuolinen harjoitus, jossa etsittävänä oli rakennuksia ja metsää. Löydetyt olivat kaikki löydettäessä tajuttomia ja palokunnan tyypit piti aina soittaa noutamaan uhreja. Tuli harjoiteltua ainakin hyvin monipuolisesti kaikkia asioita. Koirat toimivat hyvin, eikä kukaan stressaantunut kuljetuksista. Yksikään koira ei välittänyt siitäkään, että maalimiehet olivat vieraita ja "tajuttomia". Liinassa etsiminen sujui kaikilla ongelmitta ja ohjaajatkin osasivat laittaa uhrit melko hyvin kylkiasentoihin. Loistavat harjoitukset monessa mielessä. Kiva ahtautua pienelle takapenkille palomiesten kanssa ;)

Muuten tämä viikko on ollu mukavan rauhallista. Harjoituksia ei ole ollut ihan joka ilta ja olen ehtinyt ihan siivoamaankin kotona. Vaikka hukkaan meni sekin lattianpesuun käytetty aika. Tämä hemmetin kurakeli ja pimeys saisi jo loppua. Olin eilen koirien kanssa metsässä ja olihan siellä hemmetin pimeää, vaikka kuinka oli lamppu mukana. Vaikea päästä joulutunnelmaan, kun metsässä kävellessä suopursu tuoksuu ja puiden oksilta varisee vettä niskaan. Tunnelmanluomiseksi laitoin tähän kirjoitukseen talvisia kuvia menneiltä vuosilta. Tältä talvelta sellaisia ei sitten varmaan saada ollenkaan *MrrRRRrrrRRRrr...*