Auts!

Olen täällä hehkuttanut, että nyt on lenkkeilty auringonpaisteessa pitkiä lenkkejä pitkin metsiä ja peltoja. Eilen lähdin Leon ja Pedon kanssa lumikenkäilemaan pelloille aivan upeassa säässä ja hankikannossa. Vaan niin tuli itku pitkästä ilosta :( Huomasin jossain vaihessa, että hangelle jää verisiä tassunjälkiä. Tutkimus osoitti veren olevan peräisin Leon vasemmasta takatassusta. Pellolla katsoin pikaisesti, että haava ei näyttäyt pahalta. Tarkempi tutukiminen kotona osoitti, että haava on sittenkin pahempi kuin miltä se aluksi näytti. Tassuhaavoja ei kuitenkaan tietääkseni kovin helposti eläinlääkärillä tikata, joten en lähtenyt kuskaamaan Leksaa mihinkään. Eilisen illan pidin sillä sidettä jalassa, että haava menisi kiinni. Siis että Leo ei pääse tökkimään sitä kokoajan joka paikkaan. Ja vähän senkin takia, että verta ei olisi joka paikassa. Tänäaamuna haava näyttää tältä suihkutettavan tervalaastarin jälkeen:

Leo konkkaa kolmella jalalla, eli ei juuri laske maahan tätä jalkaa. Lisäksi sillä on valtavan kokoinen tötterö päässä. Onhan se aika rassukka klinkatessaan, kun tötterö osuu vähän väliä johonkin ovenkulmaan tai vastaavaan. Pakko sillä on kuitenkin pitää kauluria, muuten herra nuolee jalkaansa välittömästi. Olen ottanut kaulurin pois pissireissujen ja syömien ajaksi, kun pystyn vahtimaan Leksaa silmä kovana. Heti se yrittää nuolla jalkaansa. Tassu on selvästi kipeä :( Aion kuitenkin pysytellä tällä hetkellä ihan kotihoidossa. En usko, että saisin eläinlääkäriltä mitään sellaista apua, mistä olisi juurikaan apua. Särkylääkettä voisin saada, mutta en pidä sitäkän nyt tarpeellisena. Leo ei vaikuta kuitenkaan niin kipeältä, että lääkettä tarvittaisiin. Ja olen sitäkin mieltä, että kun tassu on vähä kipeä, Leo varoo sitä paremmin. Itse yritän vältellä turhia lääkekuureja, enkä ota särkylääkettäkään pikkuvaivoihin. Mielestäni kipu on elimistön tapa kertoa, että kaikki ei ole kunnossa ja kipu myöskin estää rasittamasta kipeää kohtaa. Kipeänä tulee levättyä, mutta jos turruttaa kivun särkylääkkellä, niin itse en ainakaan silloin välttämättä lepää kunnolla. Tämän "elämänfilosofian" vuoksi myöskään koirani eivät saa särkylääkettä jokaiseen vaivaan. Olenko sitten julmuri? Toki annan särkylääkettä, jos koira selvästi osoittaa olevansa kipeä, eli se on rauhaton ja/tai läähättää. Leo kuitenkin lepää ihan levollisen näköisesti ja nukkui yönkin kokonaan (minähän herään melkein aina, jos joku koirista yöllä vaihtaa vaikka nukkumapaikkaa), joten tällä hetkellä mennään tällä hoidolla.

Talviloma

Tämä viikko oli talvilomaa. Joka päivä taisi paistaa aurinko enemmän tai vähemmän ja sen vuoksi ulkoilua on harrastettu kyllä oikein urakalla. Edellisessä postauksessa lupailin kuvia talvilomalta, mutta ei niitä kuvia ollutkaan sitten niin paljon kuin kuvittelin. Kamera oli useammallakin reissulla mukana, mutta sitä ei sitten ole kaivettu repusta montaa kertaa. Ehkä näillä muutamalla pääsee jo sisään tämän talviloman tunnelmiin :)

Järven jäällä saa juosta täysiä

Evästauko

Ja myöhemmin mökillä zzZZzZ

Klo 11:11
Löysin puhelimesta vielä pari kuvaa lisää. Kuvat eri päivältä kuin nuo aikaisemmat, mutta keli on sama.

Jätin Sylville hanskan löydettäväksi pari päivää myöhemmin.

Kuvassa ei ole koiraa, ihan vaan yleisnäkymää

Päivä jolloin Leolle kasvoi juuret

Noniin, tänään se sitten selvitettiin. Onko tässä talven aikana treenattu tokotreeneissä oikeita asioita, vai meneekö meillä kokeet edelleen päin persikkaa. Heti kun otin Leon autosta, huomasin vireen olevan jotain ihan muuta kuin normaalisti tokotreeneissä. Johtunee siitä, että kun avasin auton takaluukun, Leo huomasi minusta välittömästi saman "vireongelman". Kasvoilleni aseteltu tekohymy ei hämännyt Leksaa sekuntiakaan ;)

Itse halliin tulin normaaliin tapaan ja laitoin Leon tavaroiden kanssa parkkiin. Katselin vielä vähän muiden suorituksia ja alokasluokan palkintojen jaon. Sen jälkeen hain Leksan ja laitoin meidän parkkipaikalle ruokapurkin odottamaan suurieleisesti. Ennen paikkamakuuta ei ole tarkoituskaan viritellä kummemmin, vaan kierroksen pitäisi saada pysymään suht alhaalla. Ja Leo tosiaan vaikutti aika rauhalliselta. Yritin myös itse saada itseni jollain tavalla kasaan. Ärsyttävää tämä järjenvastainen jännittäminen! Kyllähän minäkin sen järjellä ymmärrän, että ei ole mitään jänskättävää, mutta kun mun autonominen hermostoni ei sitä käsitä.

Paikkamakuun jälkeen purkille ja Leo taas parkkiin. Meitä edellisen koiran tehdessä liikkeitään, otin sitten Leksan mukaani ja tein muutamia liikkeenosia ja palkkasin lelulla. Sitten lelu parkkipaikalle ja taas purkki odottamaan suurieleisesti. Mennään sitten liike kerrallaan...

Paikalla makaaminen 3 minuuttia, ohjaaja piilossa: 8. Kun jätin Leon, näin se haistelevan maata. Kuitenkin juuri ennen piiloon menoa kurkkasin vielä pikaisesti, että mitä siellä tehdään. Leo ei haistellut, vaan makoili rauhallisen näköisesti. Pistemenetys tuli siitä, että Leo oli makoilun aikana kasvattanut itselleen juuret, eikä noussut ensimmäisellä käskyllä istumaan.

Seuraaminen taluttimetta: 10. Siis kymppi! Seuraamisesta! WOOOHOOOO!! Itsellä oli koko seuraamisen ajan sellainen tunne, että nyt menee hyvin. Käännökset meni nappiin ja Leo piti kontaktia yllä tosi hyvin koko seuraamisen ajan. Ihan supermahtava fiilis :)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8. Muuten hyvä, mutta taas ne juuret. Eli Leo ei noussut istumaan ensimmäisellä käskyllä.

Luoksetulo: 9. Ette muuten usko, mutta sain pysäytettyä Leon täsmälleen merkin kohdalle. Innostuin niin kovasti, että melkein unohdin antaa oikean käskyn loppuluoksetuloon. Piste meni luullaakseni vauhdista. Tai tässä tapauksessa sen puutteesta. Leo ei juossut niin kovaa kuin yleensä. Ehkä se oli se syy, miksi sain sen pysähtymään niin hienosti oikeaan kohtaan.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10. Ilmeisesti meni hyvin. En nykyään vilkaise enää, että pysähtyikö koira ja että pysähtyikö se oikeaan asentoon. Sen näkee sitten, kun kääntyy katsomaan luvan saatuaan.

Noutaminen: 10. Leo murahti noutokapulalle, mutta joko tuomari ei kuullut sitä tai sitten ei rokottanut siitä. Leon lemppariliike :)

Kauko-ohjaus: 6. Ne juuret, ne juuret. Leo teki ensimmäinen istumaannousun toisella käskyllä. Toista se ei tehnyt ollenkaan, kun en uskaltanut antaa kolmatta käskyä. Muistaakseni siitä menee liike nollaksi? Leo taisi tehdä sivulletulonkin lopussa vasta toisella käskyllä, en ole varma.

Estehyppy: 10. Ja taas nappisuoritus Leksalta. Kaikki vähänkin vauhdikkaat liikkeet ovat kivoja.

Kokonaisvaikutus: 10. Jee! Koiran lisäksi minäkin oli ilmeisesti toiminut jännittämisestä huolimatta.

Kokonaispisteet tänään VAS:n kokeessa Mustasaaressa siis 175/200 ja AVO1. Tuomarina Ilkka Sten. Edellisen kokeen jälkeen olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen tähän tulokseen. Leo oli vähän flegu, mutta koevireeksi aika sopivassa moodissa. Kasvarissa oli todella kuuma, joten sekin saattoi olla osasyynä Leon rauhallisuuteen. Itselläkin hiki virtasi kuumudesta ja varmaan vähän jännityksestäkin johtuen. Muistin olla iloinen koko suorituksen ajan ja hymyillä, vaikka ihan kaikki ei mennytkään putkeen. Treeneissä jätän usein lopun perusasennot tekemättä, että Leo ei rupeaisi ennakoimaan niitä. Ehkä kuitenkin pitäisi vähän useammin ottaa sitä perusasentoa liikkeiden loppuunkin, ainakin tämän päivän perusteella. Joka tapauksessa olen päivän suoritukseen tyytyväinen. Jos kuitenkin jossittelisin, niin ilman noita odottamatta ja yllättäen kasvaneita juuria olisimme voineet saada vielä paremman tuloksen. Tai sitten joku muu homma olisi mennyt pieleen.

Tähän postaukseen en nyt saa kuvia mukaan, koska kuvat ovat toisella koneella. Olen ollut tämän viikon talvilomalla ja ulkoillut ihan sikana, koska kelit ovat olleen ihan loistavat. Kuvia ulkoilureissuilta tulossa siis jossain vaiheessa. Piti nyt kuitenkin tulla hehkuttamaan tätä tokokoetta :)

Paimenkoirat lenkillä

Sunnuntaina oli niin hieno keli, että oli pakko lähteä vähän pidemmälle metsälenkille. Kaveriksi saimme Sylvin ja Shiron (no tuli niiden omistajakin mukaan). Pakkasen vuoksi Peto sai jäädä kotiin. Viivin kanssakin olisi ollut vähän siinä ja siinä, sekin sai jäädä sitten kotiin, kun pentukoira tuli lenkille mukaan. Eipä viitsitä ottaa sitä riskiä, että Viivi saa jonkun raivarin ja pentu elinikäiset traumat.

Ennen lenkillelähtöä otettiin meidän pihassa Leolle ja Sylville vielä ilmaisutreenitkin. Kumpikin sai haukkua eri asennoissa olevaa ihmistä ja palkaksi sai riehua patukan kanssa. Leo muuten leikkii kotona paljon paremmin kuin vieraassa paikassa. Olisiko sitten kyse siitä, että kotona on turvallisempi olo, vai enemmänkin siitä, että "siellä muualla" Leo odottaa tapahtuvaksi jotain ihan muuta. Hyvä treeni joka tapauksessa.

Maanantaina hakutreeneissä koko leikkiminen ja ilmaisutreeni menikin jo sitten kokolailla hyvin. Leo tarvitsi näköjään vaan muutaman toiston, että se tajusi homman. Seuraavalla kerralla joku voisi jo mennä piiloonkin uuden lelun kanssa.

Itse sunnuntain lenkistä ei sitten olekkaan juuri mitään kummoista kerrottavaa. Siellähän ne juoksivat ja painivat. Kolmen koiran koplassa tuntuu olevan lähes poikkeuksetta se kuvio, että kaksi leikkii ja yksi kannustaa vieressä. Seuraa muutama kuva reissusta.

"Mikäs juttu tämä on?"

"Juokseminen on NIIIIIN siistiä!"

Koko porukka

Tunnenko rotuni?

Usein keskustelupalstoilla kysellään, että millainen minkäkin rotuinen koira on ja sopiiko se sellaiseen ja sellaiseen kotiin. Jokin aika sitten minultakin kyseltiin sähköpostilla, että millainen parson on pelastuskoirana. Taisin vastata niin ympäripyöreästi, että kysyjä ei tullut paljon hullua hurskaammaksi.

En koe, että minulla on yhden pikkupastorin omistajana kovinkaan paljon sanottavaa. Tietysti joitain asioita voin ehkä yleistää, mutta aika vähän. Tällä kokemuksella kuitenkin sanoisin, että jos parson olisi "tyypillinen parson", niin siltä pitäisi löytyä ainakin periksiantamattomuutta ja omaa tahtoa. Ominaisuuksia, jotka ovat harrastuskaverille hyviä ja huonoja.  Jos vaan omistaja osaa esittää asiansa parsonille niin, että sekä omistaja että pikkupastori haluavat samaa asiaa, syntyy todella hienoja suorituksia. Jos taas herra tai neiti parson on päättänyt, että hän ei halua eikä taho jotain asiaa tehdä, lopputulos ei todennäköisesti ole ihan niin hienoa katsottavaa. Johonkin rajaan asti terrierinkin voi saada tekemään asioita vastoin tahtoaan, mutta pidemmän päälle pakottamalla et todennäköisesti saa haluttua lopputulosta. Itse säästän nämä "pakottamiset" sellaisiin tilanteisiin, että minun on välttämätöntä saada meidän termiitit tekemään jotain, mitä ne eivät halua. En aio kuluttaa vähäistä auktoriteettiani siihen, että vaatisin niiltä usein. Eivät tottelisi kumminkaan. Mutta jos palkka on sellainen, mitä pastorisi haluaa, se on valmis kokemaan vähän epämukavuuttakin palkkansa eteen. Tämä pätee luonnollisesti myös pahassa. Jos pieni valkoinen paholaisesi on päättänyt haluta jotain, pienet ja vähän suuremmatkaan esteet eivät sitä todennäköisesti lannista. Peto ei ole virallisesti parson, mutta melkein sama asia. Nämä kaksi russelia omistavana sanoisin, että yksilöissä on suuria eroja. Tietynlainen omapäisyys tuntuu kuitenkin olevan tyypillistä russeleille. Toisilla sitä on enemmän ja toisilla vähemmän. Kaikilta parsoneilta sitä todennäköisesti joka tapauksessa löytyy. Muodossa tai toisessa.

"Muttakun minä haluan TÄMÄN kepin"

"Kyllä sieltä joku tulee, jos tuijotan koko päivän. Silloin kerran viimevuonnakin tuli"

Bordercollieista en osaa sanoa yhtään mitään. Voin vaan todeta, että monet asiat, mitä olen niistä lukenut, tuntuvat pitävän paikkansa. Mutta sillä perusteella, että olen yhden beeceen kanssa elänyt muutaman vuoden, en voi kertoa koko rodusta, ainoastaan Leosta. Löysin googlettamalla aika hyvän artikkelin netistä: Herkkä sekä alykäs työnarkomaani. Tuossa oli huomattavasti kokeneemman bordercollieihmisen kokemuksia beeceen omistamisesta ja kouluttamisesta. Leo on tietojeni mukaan aika paljon paimenlinjainen. Tuossa jutussa aika moni homma natsasikin oman kokemukseni kanssa. Leo on tosiaan herkkä häiriöille ja reagoi helposti minun eleisiin ja mielentiloihin. Se, että "kouluttajan tulisi hallita koulutustilanteessa tunnetilansa enemmän kuin hyvin" on minulla kovasti työn alla ;) Artikkelissa kerrotaan, että jos koira ei osaa suorittaa vaadittua asiaa, se helposti turhautuu. Minun kohdallani tämä pätee myös ohjaajaan. Ja ohjaajan turhautumisesta seuraa tietysti sitten lisää koiran kuormittumista/turhautumista. Ja jotkut bordercolliet ilmaisevat turhautumistaan "vinkumalla, haukkumalla ja sähläämällä". Tuttuahan tuo on, joo. Tosin varmasti monet muutkin rodut osaavat turhautua. Ja vinkua, haukkua ja sählätä. Ja on omistajia, jotka saavat koirasta kuin koirasta vinkuvan, haukkuvan ja sähläävän...

Jos on ottamassa tällaista Leon tyylistä bortsua ja aikoo sen kanssa harrastaa, niin olisi hyvä olla kokemusta koiran kouluttamisesta ennestään. Tai sitten kannattaa hakeutua kokeneen kouluttajan koulutettavaksi. Ja opetella hillitsemään omaa turhautumista, jos sattuu olemaan sen sortin ihminen, jolla on tapana turhautua helposti. Leo ainakin oppii asiat jo muutamalla toistolla ja sen vuoksi olisi tärkeä tietää itse, mitä sille on opettamassa ja miten. Leon kanssa ainakin olemme sellainen helposti turhautuva pari ja siitä seuraa aina ajoittain haukkumista (puolin ja toisin) sekä sähläämistä. Nykyään yritän siinä vaiheessa itse huomata, että homma lähti nyt väärille raiteille. Käsken Leon istumaan tai maahan ja vedän itse henkeä. Sitten mietin, mitä yritimme tehdä ja miten saan kerrottua koiralle paremmin, mitä haluan. Sitten yritämme uudelleen. Ja jos menee sähläämiseksi ja huutamiseksi taas, niin sama uudelleen. Kunnes homma lähtee sujumaan tai en saa itseäni enää riittävän rauhalliseksi... Tähänastisella kokemuksella sanoisin, että minulle ei ehkä tule enää paimenlinjaista bortsua, koska se ei ole omalle luonteelleni parhaiten sopiva kaveri. Ellei Leo sitten opeta minulle pidempää pinnaa ja omien tunnetilojen hallintaa. Tai sitten minun kohdallani ikäkin voi tehdä tehtävänsä. Eikö ihmisen kuuluisi viisastua vanhetessaan?

Älykäs(kö?)

Tasaista harmaata

Tämä talvi on kuulemma ollut synkin 50 vuoteen. Aurinkoa on näkynyt poikkeuksellisen vähän. Minusta tuntuu, että olen nähnyt sitä satunnaisesti vain toimiston ikkunasta ulos katsoessa. Onneksi päivät pitenee ja joskus sitä ehtii töiden jälkeen jopa ulos "valoisalla".

Harmaus ei estä näitä minun koiraharrastuksiani.Viivin kanssa on tehty aika tavanomaisia hakuharjoituksia, ei mitään erikoista. En tiedä, onko se kuulossa nykyään jotain vikaa, vai onko se vaan päättänyt, että nyt hän on sen ikäinen, että ei tarvitse enää totella. Sehän nyt on ihan tunnettu fakta kuitenkin, että kun koira tulee vanhaksi, sen ei tarvitse enää totella ihan niin hyvin ;) Itse olen sitä mieltä, että Viivi ei ole vielä siinä iässä. Joku on ilmeisesti kuitenkin kertonut Viiville, että sillä on sellainen valttikortti käytettävissään. Tai sitten vika on oikeasti kuulossa. Se on nyt muutaman kerran metsälenkillä meinannut mennä vähän niin kuin hukkaan. Viivi tuntuu unohtavan itsensä johonkin nuuskuttelemaan ja minä vaan jatkan matkaa. Jonkun ajan päästä huomaan, että Viiviä ei näy missään. Ja Viivi on yleensä melkein 100 prosenttia ajasta näköetäisyydellä tai ainakin se on aina pysynyt menossa mukana ihan oma-aloitteisesti. Pari kertaa olen oikein joutunut pysähtymään ja huutelemaan sitä. Sieltähän se on aina sitten kipittänyt hetken kuluttua, mutta tällaista ei ole tarvinnut ennen tehdä. Kerran pimeällä näinkin pellolla, että Viivi lähti polunristeyksestä eri suuntaan. Se käveli vähän matkaa ja jäi sitten seisomaan vaan polulle. Näin pimeässä, että Viivin vilkkuvalo jäi paikalleen. Siinä se sitten pönötti vaan. Kun sitten huutelin neitiä muutaman kerran, valo lähti tulemaan oikeaan suuntaan. Tuon käytöksen voisi tulkita niin, että se ei oikeasti kuullut, että lähdin eri suuntaan. Tai sitten se vaan oli päättänyt, että Hän menee nyt tänne, muut tulkoon perässä. Kumpikin vaihtoehto on mahdollinen.



Huonokuuloinen JA/TAI omapäinen pikkupelastaja :)



Leon kanssa olen yrittänyt ajaa sisään hakutreeneissä erilaisia lelupalkkoja. Siihen on parikin syytä: Ensinnäkään en ole löytänyt mistään niitä vinkupalloja, joita Leo saa palkaksi hakutreeneissä. Niitä on minulla vain kolme ja jokainen niistä on enemmän ja vähemmän ratkeamispisteessä. Toisena syynä on vireen nostaminen. Jos Leo saisi saalistaa ja ehkä jopa taistella maalimiehellä, niin nousisiko sen vire ilmaisutilanteessa? Leollahan on pari kertaa tullut esiin sellainen ongelma, että ilmaisun aloittaminen pidemmän partioinnin jälkeen on ollut hieman hankalaa. Kyllä sieltä on lopulta tullut kunnon haukku, mutta aloitus on ollut hankalaa. Yritän nyt sitten tällä konstilla saada jotenkin vahvemman mielikuvan ja korkeammat kierrokset herralle. Jotenkin se mielikuva pitäisi saada sellaiseksi, että kun se pidemmänkin partioinnin jälkeen saa hajun ihmisestä, se lähtisi ihmiselle tietyllä asenteella ja mahdollisesti lelun kuva mielessään. Kuitenkaan en haluaisi yhtään enemmän kierroksia siihen itse etsimiseen. Olen tainnut tankata tätä samaa asiaa täällä blogissa jo varmaan vuoden. Tässä jälleen yksi yritys asian korjaamiseksi. Nähtäväksi jää, onko tämäkään nyt sitten se oikea tie kohti varmempaa ilmaisua.

Tokossa Leon kanssa on ollut vaihtelevaa fiilistä. Välillä menee ihan loistavasti ja välillä sitten taas ei. En oikein ole vieläkään tajunnut, että mikä se ero on, joka aiheuttaa tämän vaihtelevaan vireen. Ja silloin, kun homma ei suju, en osaa korjata tilannetta mitenkään. Mitä enemmän yritän innostaa sitä enemmän Leo väistää. Kai se näkee sen tekopirteyden läpi, että oikesti minäkin olen siinä tilanteessa turhautunut. Olen nyt sitten yrittänyt korjata vain omaa käytöstäni. Pari kokeenomaista treeniä on mennyt jo ihan kivasti, joten ilmoitin Leon yhteen tokokokeeseen. Yritän saada itseni siihen mielentilaan, että jos menee huonosti, niin yritän säilyttää mieleni pirteänä sen sijaan, että herne kaivautuu nenäonteloon ja tatti kasvaa otsaan. Ja jos kokeessa kaikesta yrityksestä huolimatta oma mieliala ja sitä myöden koiran suoritus lässähtää, niin keskeytän kokeen. Meille kummallekkaan ei ole hyötyä siitä, että puskemme kokeen väkisin läpi minä hammasta purren ja Leo maisemia katsellen. Jos tällä reseptillä saamme aikaiseksi onnistuneen koesuorituksen, voi ilmoittaa Leksan useampaankin kokeeseen. Mennään nyt kuitenkin ensin varovasti kokeilemaan...



Väsynyt treenaaja