Vuosi 2015 ja mitä vuonna 2016

Yleensä olen vuoden vaihteen tietämillä kirjoittanut jonkinlaisen koosteen edellisestä vuodesta ja asettanut jotain tavoitteita tulevalle vuodelle. Ajattelin jo, että en kirjoita sellaista tänä vuonna. Mutta koska olen hyvä muuttamaan mieltäni, niin ajattelin nyt sitten kuitenkin kirjoittaa jotain tästä aiheesta nyt.

Viime vuosi oli toisaalta suurten muutosten aikaa, mutta toisaalta mikään ei ole muuttunut. Ehkä se myllerrys on ollu suurimmaksi osaksi oman pääni sisällä. Alkuvuodesta käväisin Ylläksellä lumietsintäkurssilla ja innostuin (noh, reagoinko yleensä asioihin muulla tavalla, kysyn vaan) aiheesta valtavasti. Helmikuun lopulla pidin sitten omalle yhdistykselle koulutuksen/harjoitukset aiheesta. Olin itse tyytyväinen koulutukseen ja onneksi muutkin näyttivät iloisilta kaivaessa lumilinnoja posket punaisena. Ja kyllä me ihan treenattiinkin ja päivän aikana monen koiran kohdalla oli havaittavissa jo pientä edistystäkin toistojen kautta. Tänä vuonna pidämme samanlaisen koulutuksen uudemman kerran :)

Sininen hetki

Siinä keväällä kävin Leon kanssa tekaisemassa haun taidontarkastuksen. Jostain syystä jännitin sitäkin, vaikka järjellä ajateltuna Leon kanssa kokeita ei tarvitsisi jännittää. Mutta aina voi jotain sattua. Tällä kertaa ei sattunut ja Leo löysi ja ilmaisi kaikki maalimiehet kymmenessä minuutissa.
 

Kesäkuussa oli Ivalossa jälkileirillä. Siellä sen huomasi, että edistymistä asioissa tapahtuu aika pienessäkin ajassa, kunhan vaan treenaa. Ja miettii tarkkaan, mitä treenaa. Eikä vaan roiskaise jotain jälkiä metsään sen kummemmin ajattelematta. Ja aina oppii uutta, kun on vaan avoimin mielin matkassa. En ostanut ihan kaikkea näkemääni, mutta jotain saattoi jäädä kuitenkin haaviin.

Heinä - elokuulla järjestimme ryhmäkatselmusjoukkueellamme parit ylimääräiset erikoistreenit muiden treenien lisäksi. Ihan kiva päästä tekemään jotain erilaista, eli venetreenit ja Vaasan kaupungin varikkoalueella taajama/rakennus/raunioetsintää. Kaikenlaista rakennelmaa ja kasaa sieltä löytyi. Leksa pääsi harjoittelemaan myös tossut jalassa etsimistä. Elokuun lopulla olikin sitten Pelastuskoiraliiton ryhmäkatselmus kaikilla mausteilla :) Leon kanssa on vaan niin mukava ja rento matkustaa, kun ei tarvi kärsiä ja hävetä samalla tavalla kun Viivin kanssa. Reissulta jäi jälleen kerran paljon uutta ajateltavaa ja opeteltavaa.

Sitten alkoikin pian se loppuvuoden treenitauko, kun Leo loukkasi itsensä. Löi selkänsä, venäytti jalkansa ja ruhjoi rintarustonsa auton vetokoukkuun. Kaikki nämä kuukauden sisään ja eri kerroilla. Hierontaa, laser-hoitoja ja nivelten niksauttelua, siinä loppuvuosi pähkinänkuoressa. Itse kävin kuunteloppilaana yhdessä haku- ja jälkikoulutuksessa lokakuussa, sain sieltäkin uusia näkökulmia tähän pelastuskoiraharrastukseen. Viivin kanssa tokoilin jonkin verran ja se pääsi hakutreeneihin etsimään muutamia ukkoja. Muuten keskityimme lähinnä lenkkeihin aina sen hetkisten raja-arvojen mukaan. Suurimmaksi osaksi Leo sai lenkkeillä vain remmissä, välillä aina kokeiltiin irtipitoa ja miten Leon kroppa sen kestää.

Siinäpä ne taisivat olla viimevuoden merkittävimmät tapahtumat koirarintamalla. Muuten elämässä tapahtui yhtä ja toista. Suurin syy kaikkiin tapahtumisiin oli oma asennemuutos. Sen sijaan, että odottaisin jotain suurta tapahtuvan minulle, päätin itse laittaa asioita tapahtumaan. Päätin jättää jarruttelun ja "enhän mä voi" -ajattelun pois ja elää enemmän "sokka irti". Vuoteen on tosiaan mahtunut monta uutta kokemusta. Jos järki jossain kohdassa sanoi, että "enhän mä voi", niin päätin viedä varsinkin ne asiat loppuun saakka. Kävi miten kävi. Ja kaikenlaista sitä sitten kävikin, suurimmaksi osaksi hauskoja juttuja. Lopputuloksena vuoden lopussa oli kuitenkin se, että asun samassa paikassa, teen samaa työtä ja omistan samat koirat. Eli mitään isompaa muutosta ei ole sinänsä tapahtunut. Olen vaan montaa kokemusta rikkaampi ja tavallaan rennompi ja ehkä vähän mukavampi tyyppi. Jatkan samaan malliin :)

Koirapuolella vuoden 2016 suunnitelmiin kuuluu jäljen loppukokeet Leon kanssa. Jäljen treenaaminen on nyt ollut pitkällä tauolla Leon sairastelun ja oman laiskuuden vuoksi. Loppukokeen päiväosuus taitaa mennä vanhaksi ennen kuin pääsemme yrittämään pimeäosuutta. Eli molemmat täytyisi saada tehtyä tämän vuoden aikana. Lisäksi on sitten tämän ikuisuustavoite, eli raunioiden soveltuvuus- ja peruskoe. Tokopuolella yritän myös aktivoitua ja ehkä voisin kokeilla Leon kanssa myös rallytokoa. Katsotaan mihin kaikkeen aika riittää.

Viivin kanssa keskitymme pitämään hauskaa. Mummokoira on virallisesti eläkkeellä kaikista harrastuksista, mutta eihän tuosta sohvakoiraksi ole. Nyt kun se syö särkylääkkeiden lisäksi kaikenmaailman nivelvalmisteita ja maitohappobakteereita, niin se tuntuu voivan hyvin. Viivi on pirteämpi ja häntä heiluu melkein koko ajan. Mummeli on täysillä mukana kaikessa, mitä keksin sen kanssa vaan tehdä. Kaikki viralliset kisat ovat kuitenkin poissa laskuista tuon lääkityksen vuoksi. Eli treenaillaan juttuja omaksi iloksi. Haluan vain nauttia pikkukoiran hännänheilutuksesta niin kauan kun sitä kestää <3

Sitten on se pentu, joka kotiutuu vähän reilun viikon päästä. Hänen kanssaan keskitymme pääasiassa hauskanpitoon ja hyvän suhteen luomiseen. Ensimmäinen kuukausi - pari menee varmaankin sosiaalistuessa ja erilaisiin ihmisiin ja paikkoihin tutustumisessa. Toko tulee kuulumaan ohjelmaan varmaankin enemmän tai vähemmän, koska pidän sitä ihan parhaana pohjana monelle muulle harrastukselle. Pelastuskoirahommat ajattelin aloittaa jäljellä ja jäljen esineilmaisun opettamisella. Haun suhteen olen ajatellut aloittaa tietysti sillä, että kaikki ihmiset ovat kivoja ja heidän luokseen kannattaa mennä. Korrekti maalimieskäytös tulee olemaan meille selvää alusta saakka ja opetan pennun varmaankin menemään maahan maalimiehen luona. Jos pennulle tulee rullailmaisu, niin tuo asento tulee joka tapauksessa olemaan se käyttäytymisketjun viimeinen vaihe. Tämän koiran kanssa olin ajatellut aloittaa ilmaisun opettamisella ja kun se osataan riittävän hyvin, niin sitten vasta opetellaan se ihmisten etsiminen. Nähtäväksi sitten jää, että miten homma tulee menemään ja millainen ystävä sieltä meille kotiutuu. Koneitahan nämä koirat eivät ole koskaan, joten niiden kanssa täytyy osata edetä koiran ehdoilla. Ja vaikka kuinka on ajatus harrastaa yhtä ja toista, niin toimiva arki on kuitenkin pääasia. Viivi + pentu -yhdistelmällä siinäkin saattaa riittää työsarkaa joksikin aikaa.

Peto Petsku-Patsku elää ja voin hyvin siellä uudessa-vanhassa kodissaan. Rokotuksilla pappakoiran lihaskuntoa ja kuntoa muutenkin oli suorastaan kehuttu. Herra on kuulemma nykyään melkoinen kainalokoira, aina syliin tunkemassa. Ja luulen, että sitä vähän hemmotellaan liikaakin. Ainakin viimeksi hoidossa ollessa Peto tuntui pitävän itsestäänselvyytenä, että häntä kohdellaan asianmukaisesti ja hänen toiveensa otetaan huomioon arkisissa asioissa. Aika nopeasti Peto kuitenkin muisti, että minun luonani eletään minun säännöilläni. Kun koiria on useampi, niin lenkeillä kävellään eteenpäin, eikä yhden herran unelmoinnin mukaan. Ruoka tarjoillaan myös silloin, kun minulle sopii, eikä kellon mukaan. Pitäisikin käydä Petoa morjenstamassa pitkästä aikaa. Pentu täytyy ainakin tutustuttaa Petoon aika pian, kun kerran Peto on välillä meillä hoidossa ja minun koirani Pedon luona.

Omalta osaltani tämän vuoden tärkein tavoite tulee olemaan hakukokeiden testaajan pätevyyden saavuttaminen. Eiköhän siinä ole ihan riittävästi tavoitetta, kun on lisäksi tämä hundkarusellen :)

Leksalla kaikki ookoo :)

Varasin Leksalle lopulta ajan lähimmälle ortopedi-gurulle, eli Jarmo Rintasalolle Seinäjoen Animagiin. Ajattelin, että tutkitaan nyt sitten koira nenänpäästä hännänpäähän, tuli mitä tuli. Luonnollisesti ajoittain hysteerisyyteen taipuvainen luonteeni sai aikaan kaikenlaisia mielikuvia. Eipä juuri naurattaisi, jos Leksasta tosiaan löytyy jotain isompaa vikaa. Yritin kuitenkin pitää mielialan korkealla. Onhan tuo läpivalaistu yhdestä ja toisesta paikasta aikaisemminkin, eikä mitään suurempaa ongelmaa ole löytynyt paria yhteenkasvanutta nikamaa lukuunottamatta.

Seinäjoella Rintasalo aloitti tutkimalla kaikkien raajojen liikeradat, eikä löytänyt niistä mitään vikaa. Leksa ei varsinaisesti arvostanut jalkojen vääntelyä, mutta eihän se tietenkään mitään sanonut. Pyöritteli vaan vähän silmiään ja korviaan. Jalkoja ei sitten edes kuvattu, koska niistä ei löytynyt mitään syytä kuvaamiseen. Selkä kuvattiin niskasta häntään saakka. Ja arvatkaapa mitä: Ei löytynyt vikaa. Ei edes siitä kohdasta, jossa pari vuotta sitten oli vikaa. Ainut ihan pikkupikku juttu oli pieni kalkkeuma 3. ja 4. lannenikaman välissä. Sekin oli niin pieni, että se ei vaikuta koiraan mitenkään. Säännöllistä lihashuoltoa Rintasalo kyllä suositteli, koska Leo ei ole enää mikään nuori poika. Mutta muuten ihan normaalia käyttöä ja elämää. Eli sain jopa parempia uutisia, mitä olin odottanut! Luusto ja nivelet, kaikki ookoo.

Tietysti Leon sairasloma syksyllä tuli tarpeeseen, koska se oli selvästi kipeä ja loukannut selkänsä, jalkansa ja rintarustonsa. Mutta nyt lopetan hyssyttelyn ja jarrutelun hyvällä omalla tunnolla. Tuolla Leon vauhdilla ja reikäpäisyydellä lihasjumituksia tulee varmasti myös jatkossa. Jatkamme nyt kuitenkin harrastuksia vanhaan malliin. Ja ehkä jopa vähän innokkaamminkin, kun tässä on ollut tätä taukoa.

Mitä se sitten oli se pari vuotta sitten todettu vika Leksan selässä? Vaikea sanoa. Ehkä kuvassa oli joku varjostuma tai sitten Leksa on jossain vaiheessa loukannut selkänsä siitäkin kohdasta ja kuvissa näkyi jotain turvotusta/arpikudosta tjsp. En ole tämän alan asiantuntija. Luotan nyt kuitenkin kehutun asiantuntijan sanaan ja uskon, että Leksa on terve. Heti kuvauspäivän iltana löysin treenimotivaatiota ja molemmat koiraset saivat paikkamakuutrenin. Ja nyt lähden lenkille. Ihan mihin haluan ja Leksa saa juosta niin paljon kun haluaa. Tai no, niin paljon kun näissä lenkkimaastoissa vaan voi.

Paikkamakuuta. Terrieri yritti karata viidesti :D

Joulu ja uusivuosi

Joulu meni sitten kuitenkin ihan kivasti lyhyempien metsälenkkienkin kanssa. Eipä tuo sääkään ollut joka päivä ihan se paras mahdollinen ulkoilua ajatellen. Kerkesin reissata ympäri Pohjanmaata ja pari iltaa meni kotona rauhoittuen. Koirat tuntuivat olevan ihan tyytyväisiä kotona huilaamiseen kaiken sen reissaamisen päälle.

Lapualla kuusekki on komiampia..

...ja ruakapöyrät.

Uudenvuoden vietin yksin koirien kanssa metsän keskellä autiotuvassa. Olin suunnitellut reissua jo syksylle, mutta jotenkin se syksy oli ja meni ja reissu oli edelleen tekemättä. Sittenhän minä keksin, että uutenavuotena mulla on aikaa, eikä kelikään ole vielä liian kylmä harvaseinäisessä autiotuvassa nukkumista varten. Reissu oli pääosin onnistunut. Vähän tunnelmaa laimensi pihapiiriin ilmestynyt vieras uroskoira. Vähän yllättäen se pölähti paikalle pimeästä metsästä ja mulla meni jalat vähän spagetiksi, kun Leo meni pullistelemaan valtavan kokoiselle uroslaikalle. Onneksi herra laikan itsetunto oli kohdillaan, eikä se häiriintynyt mun koirien provosoivasta käytöksestä. Siinä olisikin ollut konstit vähissä yksin metsän keskellä, kun kaksi urosta repii toisensa kappaleiksi. Kokemuksesta satun tietämään, että jo semmonen 50 kiloa tappelevaa koiraa on aika mahdoton hanskata yksin, jos kumpikaan ei suostu perääntymään milliäkään. Nooh, pienen säädön ja sydämentykytysten jälkeen sain omat koirat sisälle mökkiin ja laikan mun kanssa nuotiolle lihapullia ja nakkeja grillaamaan. Välillä laika kävi jossain metsässä asioillaan, mutta palasi aina uudelleen morjenstamaan. Eipä siinä oikein uskaltanut päästää omia koiria pissille. Niin minä sitten ruokailun jälkeen menin koirieni kanssa mökkiin lukemaan vieraskirjaa. Ja ajoissa nukkumaan. Yön aikana heräilin monta kertaa lisäämään puita kamiinaan. Tunsin kyllä, että lämpötila laski kuitenkin. Makuupussin sisällä oli kuitenkin lämmin ja pääkin pysyi lämpimänä, kun lisäsin jossain vaiheessa yötä pipon päähäni. Viivi ei kuitenkaan tuntunut tarkenevan enää takki päällä mun vaatekasassa, joten sekin pääsi aamuyöstä makuupussiin. Jossain vaiheessa olo kävi niinkin mukavaksi, että nukuin noin kolme tuntia putkeen ja kamiina pääsi sammumaan. Viiden maissa heräsin ja totesin, että mökissä on vähän kylmä. Siitä sitten ulos hakemaan puita. Koiratkin pääsi pihalle, koska laikaherraa ei näkynyt missään. Sytytin kamiinan uudelleen ja menin takaisin Viivin kanssa makuupussiin. Leksa tarkeni kyllä takillaan ja makuualustallaan. Kahdeksan maissa heräsin jälleen kylmään ja totesin kamiinan samuneen taas. Nousin sitten jo koknaan ylös, kävin koirien kanssa aamutoimilla, sytytin kamiinan ja laitoin veden tulemaan. Pakkalin vähän kamoja veden kiehumista odotellessa. Sitten aamupuurot, kaakaot ja sämpylät naamarin, koirien ruokkiminen, astioiden peseminen (koirien auliilla esipesuavulla), kamojen pakkaaminen, mökin siivoaminen ja kotia kohti. Kerkesin siinä askareiden lomassa ihailla vähän vuoden ensimmäistä auringonnousuakin. Parin kilsan kävelyn jälkeen olinkin takaisin autolla ja totesin, että auton mittarin mukaan pakkasta oli seitsemän astetta. Kun lähdin autolta, lämpötila oli plus yksi. Että ilmankos siinä yön aikana tuntui siltä, että lämpötila laskee koko ajan.

Kotia kohti

Muutamat kaverit ihmettelivät suuresti, että miksi ihmeessä lähden yksin metsään ja mahtaako se olla edes turvallista. Totuus taitaa olla kuitenkin se, että pimeys ei tee metsästä yhtään sen vaarallisempaa kuin mitä se on valoisalla. Se on se oma mielikuvitus, joka siinä tekee temppuja. Kukaan ei kuitenkaan koskaan siunaile sitä, että menen metsään päiväsaikaan. Ja mitä tulee yksinolemiseen, niin eipä sitäkään ihmettele kukaan, että miten pärjään kotona yksin koiren kanssa iltaisin ja öisin ;) Niin että ihmiset, menkää metsään. Siellä mieli lepää, ellei pöllöt ja myyrät pelota. Mistä tulikin mieleen, että näin tosiaan reissullani yhden villieläimen. Hiiri vilisti ulkohuussin lattialla. Ja kyllä, säikähdin sitä hieman :D

Eri ilmaisutapojen opettelua

Olin Oulussa seuraamassa hakukokeita tuossa syksyllä ja siellä huomasin, että en tiedä omasta mielestäni riittävästi erilaisista ilmaisutavoista. Haukkuminen on tietysti tuttu, molemmat omat koirani ovat haukkuvia. Ja suurin osa treeniryhmäni koirista myös. Rullailmaisusta tiedän edes jotain, olen osallistunut enemmän ja vähemmän rullailmaisun kouluttamiseen. Tiedän ainakin teoriassa, miten se homma menee. Mutta kertova ilmaisu on jäänyt minulle vähän vieraammaksi. Olen kyllä nähnyt useammankin kertovan koiran, mutta sellaisen kouluttamiseen en ole ottanut pahemmin osaa. Kertovassa on tietysti sekin, että se ei ole mikään yksi tietty tapa ilmaista, vaan oikeastaan jokaisella koiralla voi olla erilainen tapa kertoa ohjaajalleen löydöstä. Toki ohjaajan on osattava kertoa kokeen alussa, miten koira ilmaisee. Toki kertova ilmaisu on monelta osin hyvin samanlainen rullailmaisun kanssa, mutta kuitenkin erilainen. Asia mietitytää itseäni siksi, että jos kaikki menee hyvin, olen Pelastuskoiraliiton hakukokeiden testaaja vielä jossain vaiheessa tämän vuoden aikana. Minun pitäisi siis osata arvostella tasapuolisesti erilaiset ilmaisutavat. Toisena pointtina on se, että yhtenä yhdistyksemme kouluttajana minun pitäisi mielestäni osata ainakin teoriassa kouluttaa kaikkia ilmaisutapoja. Kolmantena pointtina tulee se, että mahdollisesti opetan jossain vaiheessa jollekin tulevalle koiralleni jotain muuta kuin haukkuilmaisua. Ehkä sekin vielä tämän vuoden aikana ;) Siinäpä sitä onkin monta hyvää syytä opiskella rulla- ja kertovaa ilmaisua.

Haukkuilmaisu

Ja sattui sitten niin kivasti, että Pelastuskoiraliitto järjesti joulukuun alkupuolella koulutuksen aiheesta "Käyttäytymisketjut ja sujuvuus". Koulutuksen tarkoitus oli perehdyttää käyttäytymisketjujen opettamiseen juurikin kertovan ja rullailmaisun vuoksi. Itse koulutuksessa käytiin teoriassa läpi ilmaisun opettamista, mutta käytännön harjoituksissa koirille opetettiin joku ihan muu käyttäytymisketju. Ikään kuin "turha" ketju, jota koira ei tule tarvitsemaan myöhemmin. 2 - 3 henkilön ryhmillä oli jokaisella oma koira opetettavanaan. Minulla oli pari, jonka oma koira oli meillä koulutettavana. Aluksi saimme jokainen ryhmä kaksi tuolia ja kymmenisen minuuttia aikaa miettiä, millaisen ketjun opetamme koiralle ja miten. Meillä oli koulutettavana melkoisen vilkas pyreneittenpaimenkoira, joten yritimme miettiä mahdollisimman tarkkaan, miten saamme sairaan nopean koiran oppimaan sen asian, mikä on tarkoituskin. Vilkkaan koiran kanssa on usein se ongelma, että se tekee niin monta asiaa ja niin nopeasti, että sille on hankala kertoa, mikä oli se asia, josta sitä palkattiin. Meillähän kävi sitten niin, että huolellisesta alkusuunnittelusta huolimatta muutimme suunnitelmaa matkan varrella. Yhtenä syynä koiran oma turvallisuus, koska kun tuolit olivat lähellä toisiaan ja vauhtia oli aika paljon, niin tuolit vähän lentelivät, samoin koira. Alussa käytimme jonkin verran aikaa siihen, että yritimme saada koiraa koskemaan kosketusalustaa molemmilla etutassuillaan. Ajatuksena oli, että siirtäisimme alustan sitten tuolille ja koira oppisi koskemaan tuolia kahdella etutassulla. Totesimme kuitenkin, että unohdetaan se alusta, koska siitä seurasi vain valtava määrä häsläämistä. Seuraava ongelma oli, että miten kerromme koiralle, että tuolia on tarkoitus koskea vain etutassuilla. Koska vaikka naksutin etutasuilla koskettamisesta, koko koira oli jo siinä vaiheesa ilmassa ja hyppäämässä tuolille kokonaan. Nameilla houkuttelemalla saimme kuitenkin loppuviimein tuolille vain koiran etuosan. "Temppujen" ketjuttamisessa on se idea, että ensin jokainen ketjun osa opetetaan erikseen ja sen jälkeen ketju opetetaan koiralle loppupäästä aloittaen. Tätä sanotaan takaperin ketjuttamiseksi.

Naksutin

Melko huolellisella suunnittelulla ja kouluttajan pienellä avustuksella saimme opetettua koiralle vajaassa puolessa tunnissa seuraavan ketjun:
- Koira istuu käskystä ohjaajan viereen
- Luvan saatuaan koira menee koskettamaan ensimmäistä tuolia etutassuillaan
- Tuolin koskemisen jälkeen koira kiertää käskystä muovikartion
- Kiertämisen jälkeen koira menee koskemaan toista tuolia etutassuillaan
Ei ehkä kuulosta sinänsä kovin monimutkaiselta tai hohdokkaalta. Mutta ainakin minä olin meihin aika tyytyväinen, kun alkutilanne oli kuitenkin se, että koira lensi tuolille ja tuolista täytyi pitää kiinni, että koira ja tuoli eivät lennä pitkin hallia. Kartio kaatui lähes joka kerta, kun koira syöksyi kartion luokse. Saimme jopa sen onnistumaan, että koira teki muutamaan kertaan koko ketjun minun kanssani, vaikka sen omistaja oli vieressä. Tässä ajassa ei päästy vielä siihen, että ketju olisi todella varma ja onnistuisi joka kerta. Eikä koira myöskään osannut tehdä koko ketjua alusta loppuun itsenäisesti, vaan sille annettiin suullisia käskyjä. Mutta oma oivallukseni oli kuitenkin se, että jos tämän saa opetettua vieraalle koiralle alle puolessa tunnissa, niin kyllä vastaavia ketjuja pitäisi saada opetettua omalle koiralle ihan helposti muutamassa illassa. Toki se, että ketju toimii aina ja joka tilanteessa ja häiriössä, vaatii melkoisen määrän toistoja. Mutta joka tapauksessa silmiä avaava kokemus. Ei se rullailmaisun opettamien pitäisi siis olla mitenkään mahdotonta, vai mitä?

Ei liity asiaan mitenkään. Levaneva 1.1.2016

Koska olen itse sen sortin ihminen, että pidän mahdollisimman tarkoista säännöistä, niin ihastuin käsitteeseen, että "latenssin pitäisi vähentyä 3 - 5 toiston aikana". Latenssi tarkoittaa sitä viivettä, mikä koiralla kuluu käskyn/vihjeen saamisesta siihen, että koira aloittaa halutun tehtävän suorittamista. Esimerkiksi, kun koiralle sanotaan "istu", niin miten nopeasti takapuoli lähtee laskemaan istumista kohti. Jos homma ei nopeudu 3 - 5 toistolla, koira ei osaa vielä asiaa ja sitä täytyy auttaa enemmän. Tai miettiä, miten koiralle voisi opettaa asian eri tavalla. Aivan mahtavaa saada joku numeerinen arvo, jonka kanssa elää :D Vaikka kuten sanottua aikaisemminkin, asia ei tietenkään ole ihan näin mustavalkoinen. Mutta noin niinku teoriassa. Kolme viiva viisi.

En nyt paljasta enempää kurssin sisällöstä, tyydyn vain suosittelemaan tätäkin kurssia kaikille asiasta kiinnostuneille. Kurssilla ei ole pakko käyttää naksutinta, jos se sattuu olemaan jollekulle ongelma. Kouluttajakin oli yllättävän ymmärrettävä ja mukava akateemisesta taustasta huolimatta ;) Jirkan sivut löytyvät täältä.