Jäynä tuli taloon

Jäynä kotiutui eilen ja on se kyllä reipas kaveri. Vastaanotto olisi voinut olla lämpöisempikin noin niinku näiden mun muiden koirien osalta. Leksaa ällöttää, eikä se halua, että pentu tulee liian lähelle. Se murisee ja menee Jäynää karkuun. Viivi haluaisi varmaankin maistaa Jäynän poskea, eli niitä en päästä samaan tilaan, ellei välissä ole verkkoa. Voin kyllä kuljettaa koiria niin, että Viivi tai Jäynä on kainalossa, eikä kumpikaan yritä puraista toista takapuolesta. Että huonomminkin voisi olla ;)

Pentu on ollut täällä vasta noin vuorokauden, joten ei me hirveesti olla ehditty vielä mitään isompia tekemään. Ensimmäinen yö meni vähän itkeskellessä, mutta aika vähän Jäynä vinkui. Parisen minuuttia kerrallaan ja sitte se pötkähti johonkin nukkumaan. Se nukkuu eteisessä, mutta näkee siitä makkariin. Aamulla kuuden maissa pentu oli kuitenkin sitä mieltä, että "Tervetuloa uusi päivä!". Vinkuminen oli ihan eri luokkaa ja odottelinkin vartin verran, että se hiljenee ja voin nousta sängystä aamutoimille. Siinä tulikin ensimmäinen "ongelma" vastaan. Lumi oli sulanut meidän pihasta yön aikana ja piha on melkoinen jäätikkö. Joko asioiden hoitaminen on hankalaa, kun tassut luistaa tai sitten se tuttu pissimisalusta, eli lumi, puuttuu. Aamupäivän aikaan sainkin siivota pissiä enemmän kun illalla. Tajusin kuitenkin päivällä, että vien Jäynän tuohon taloyhtiön isommalle nurmikolle asioille. Siinä on vielä lunta ja pissiminen sinne ei ole mikään ongelma. Tämän oivalluksen jälkeen yhtään pisiä ja kakia ei ole tullutkaan sisälle :) Mutta kyllähän minäkin vahdin tuota pentua ihan haukkana ja huomaan heti, jos jotain pissimiseen liittyvää pyörimistä ilmenee.

Aamusella leikkasin Jäynän kynnet. Se meni yksi tassu kerrallaan ja sylistä pääsi pois vasta sitten, kun oli venkoilematta. Aika nopeasti se rauhoittui, vaikka aluksi pitikin vähän vääntelehtiä. Sen jälkeen soviteltiin Viivin takkeja ja ne oli sopivan kokoisia. Toinen takki tosin aiheutti melkoisen lamaantumisen, Jäynä nukahti about sekunnissa. Ja kun se heräsi, niin aluksi pystyi liikuttamaan vain silmiä. Takista pääsi sitten eroon, kun sen kansa pystyi liikkumaan ja elämään. Kun sopiva takki löytyi, niin pakkasin kaverit autoon ja lähdimme metsälenkille. Jäynä sai odotella autossa sen aikaa, kun lenkitin Viivin ja Leksan. Hyvä treenata sitäkin, koska autossa matkustamista ja odottamista Jäynän elämään tulee mahtumaan. Metsässä olikin sitte Jäynälle paljon uutta tutkittavaa ja maisteltavaa. Aluksi se käveli vaan perässäni, mutta ehkä 30 metrin jälkeen se alkoi tutkimaan juttuja. Ja pian se juoksikin jo mun edellä, muta kääntyi vähän väliä katsomaan, että olen tallella. Lintuja piti kuunnella istuen ja päätä kallistellen. Myös tuulessa heiluvia puita ihmeteltiin istuen. Noin 300 metrisen puolisen tuntia kestäneen lenkin jälkeen pentu nukkuikin kotona puolitoista tuntia. Vaikuttaa ihanan täyspäiseltä kaverilta: On utelias, mutta ei juokse ihan joka paikkaan päätä pahkaa. Ja jos joku asia vähän ihmetyttää, niin hetken miettimiseen jälkeen elämä jatkuu. Toki tämä on näkemykseni ensimmäisen vuorokauden jälkeen ja näkemys voi vielä muuttua. Varmaankin vielä parempaan suuntaan ;)

Avointa touhua

Tällä viikolla oon käyny Leon kanssa tokoilemassa KAKSI kertaa. Tiistaina vedettiin melko kokeenomaisesti avoimen luokan liikkeet ajatuksella "missä mennään". Leo ja minä osataan kaikki liikkeet ainakin vähän sinne päin, mutta paljon viilattavaa löytyy kyllä.

Tänään sitten oli tavoite hinkata ongelmakohtia. Seuraaminenhan meillä on tällä hetkellä aika kamalassa kunnossa. Intoa ja asennetta löytyy, joten ei olla sinänsä kuitenkaan mitenkään aallonpohjalla. Leksalle täytyy nyt vaan muistuttaa, että siinä seuraamisessa oli se kohta, missä pitäisi pysyä. Tänään kokeiltiin muutamaa tapaa ja löytyihän se sieltä se korjauskaavakin. Oikeasta kohdasta palkkaaminen (ei liian edestä) ja välillä vähän jopa imuutetaan niinkun pennun kanssa. Eiköhän se tuolta meidän molempien muistiin palaudu. Ja muistin myös itse, että minun täyty seuraamisessa ottaa pidempiä askeleita, että Leon on helpompi sovittaa kroppansa mun tahtiin. Se kun ei ole mikään pikkukoira.

No sitten meillä on ollut se murhenkryyni, eli merkin kiertäminen. Murheelinen siitä on tullut sen vuoksi, että olen pitänyt sitä jo vuosina kivana temppuna Leon kanssa ja olen antanut sen haukkua ja mellastaa mielensä mukaan. Ollaan kierretty joskus jopa taloja käskystä. Toinen juttu, joka vaikeuttaa kiertämisen opettamista on se, että olen opettanut Leolle ja merkille pysähtymisen. Eli nyt sitten pitäsi saada aikaan hillitty ja hallittu kiertäminen. Sille merkille, jolle on jo pari vuotta pysähdytty. Yllätys oli kuitenkin suuri, että yhden saadun vinkin jälkeen haukkuminen saatiin pois ihan parilla treenikerralla. Ja pienelläoikein ajoitetulla apukäskyllä Leo tajusi kiertämisjutun seuraavassa parissa treenissä. Neljä treenikertaa ja meillä on oikeastaan valmis merkin kiertäminen. Ei se toki ole mitenkään varma liike vielä. Mutta WAU! Olin itse ajatellut, että tästä tule pitkä tie. Mutta kun saa apua osaavilta ihmisiltä, niin mikäs tässä on treenatessa :)

Noh, kun opetellaan merkin kiertämistä, niin ei varmaan olisi kannattanut ottaa samalla treenikerralla ruutua. Siellä sitä etsittin sitä oikeaa kierrettävää muovitötsää, eikä Leo ollut muka ikinä kuullutkaan ruudun keskikohdasta. Siinä meinasi hihat palaa vähän molemmilla ja otettiin sitten pieni hengitystauko. Sen jälkeen taas ihan perusteisiin, eli oikean kohtaan menemistä siitä metrin päästä. Ja lopuksi lelu ruutuun ja lähetys pitkältä matkalta. Yritin varmistaa, että Leksalle jäisi treenistä hyvä mieli minun turhautumisesta huolimatta. Ehkä otetaan jatkossa ruutua ja merkin kiertämistä erikseen ja yhdistetään vasta sitten, kun molemmat sujuu erikseen.

Vimppana hinkattavana juttuna on seisominen seuraamisen yhteydessä. Leo kyllä pysähtyy heti, mutta siirtää sen jälkeen tassua tai paria. Joko sen pitäisi oppia pysähtymään suoraan itselleen mukavaan asentoon tai sitten sen täytyy oppia seisomaan tassut eri kohdissa. Tätä hinkutettiin vähän ja haettiin oikeaa palkkaustapaa oikean lopputuloksen saavuttamiseksi. Ehkä keksimme jotain, tai sitten emme. Toisena treeninä tein vielä sitä, että liikun eri suunnissa ja eri tavoilla ja Leon on seisottava paikallaan tassuja liikutamatta. Sen kanssa ei tunnu olevan suurempaa ongelmaa. Eli se on tällä hetkellä se pysähtyminen, joka saisi olla napakampi.

Kaukokäskyissä meillä on varmankin suurin ongelma se, että ei olla treenattu sitäkään. Tai oikeastaan tämä noin vuoden tauko tokoilusta näkyy ihan kaikessa paitsi innossa. Leon kanssa on ihana treenata, kun se antaa aina kaikkensa ja yrittää täysillä. Molemminpuolinen lyhytpinnaisuus tulee kyllä treeneissä esiin ajoittain, mutta sitten täytyy vaan yrittää koota itsensä. Ja ainiin, paikkamakuu ja -istumistreenit. Niiden kanssa saa varmaan aloittaa melkein alusta. Eli treenailemme niitä varmaankin kotosalla. Ja kaikenlaista häiriötreeniä saisi varmaankin tehdä myös. Leolla on lähtenyt vähän luotto muiden koirien seurassa, joten sitäkin täyyy treenata. Onneksi Leksa on osannut aika monta juttua aikaisemmin, joten treeneissä saa edetä aika pikakelauksella. Ja onhan se muutenkin jo aikuinen koira, joten se kestää epäonnistuneita treenejäkin paremmin. Jos taustalla on monta onnistunutta toistoa, niin ei se mene niin helposti rikki enää :) Että en tiedä, josko sitä jopa kisaisi tokossa tänä vuonna. Katsotaan, mihin kaikkeen aika riittää.