Torstaina Leo oli taas osteopaatilla. Positiivista oli se, että mitään uusia jumeja ei ollut tullut kuukauden aikana. Hoitoa sai jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Tällä kerralla aikalailla kaikki jumitukset saatiin pois. Selän kipeä kohta ei kuulemma johtunut oikeastaan selästä, vaan rintakehän jumituksesta. Osteopaatin mukaan Leo vaikuttaa sellaiselta koiralta, jota kannattaisi käsitellä säännöllisesti. Ei nyt kuukausittain kuitenkaan tarvitse. Päivittäin Leon kanssa kannattaisi tehdä edes kilometrin - parin ravilenkki, että se käyttäisi kroppaansa tasaisemmin. Pyörälenkkejä siis tiedossa, kun liukkaudesta päästään. Sinänsä ei mitään uutta informaatiota. Tiesinkin jo, että Leo ei ravaa tarpeeksi ja että sen kanssa pitäisi pyöräillä. Vapaanaollessa Leo enimmäkseen laukkaa (ja vouhkaa) ja kävelylenkillä se ei pysty ravaamaan liian hitaasta vauhdista johtuen. Ehkä voisin yrittää pyöräillessä opettaa Leolle jonkun ravaamiskäskyn ja käyttää sitä myöhemmin silloinkin, kun Leo on vapaana.
Tänään olin sitten pitkästä aikaa tokotreeneissä. Monen monta treenikertaa on jäänyt väliin pakkasen, sairastelun ja rikkinäisen auton vuoksi. Ja sen todella huomasi. Leo ei osannut enää ollenkaan muka mennä liikkeestä maahan, vaikka se on ollut yksi varmoista liikkeistä tähän saakka. Seuraaminen oli suurimmaksi osaksi ihan kökköä ja hypyn jälkeen oli tosi vaikea seistä paikallaan. Jos jotain positiivista pitää keksiä, niin sain ainakin paljon vinkkejä ja neuvoja Päivikki Perko-Mäkelältä. Ensi perjantaina olisi sitten tokoepikset ja olen ilmoittanut Leon avoimeen luokkaan. Tämän päivän treenien perusteella sanoisin, että lähdemme hakemaan epiksistä uusia kokemuksia. Koiran vireen lisäksi minut täytyy kiinnittää huomiota omaan mielentilaan. Turhaudun todennäköisesti koiraanikin nopeammin... mistähän se koira onkaan sen oppinut.
Meinasin mennä Leon kanssa toko jälkeen vielä paimennustreeneihinkin, mutta päätin jättää sittenkin väriin. Tokoilu jo sai torstaina osteopaatilla käsitellyt kohdat kuumottamaan. Ajattelin, että paimennus ei välttämättä oli nyt hyvä ajatus. Leo kun ei osaa mennä kovin rauhallisesti ja nyt olisi saattanut olla liukastakin.
Viivi on keskittynyt kaasuttamaan meidän taloa. En ymmärrä, miten sillä voi olla maha sekaisin vähän väliä. Tällä hetkellä kaikki koirat meillä syövät samaa ruokaa, mutta Viivi on ainut kaasuttelija. Neiti taitaa syödä ulkona kaiken, mitä vastaan tulee. Sille kelpaa kepit, kaarnanpalat, kaikkien eläinten jätökset ja jääpalat. En tiedä, mitä se tällä kertaa on napostellut. Viivi on välillä fiksu ja se keksii asioita, joita meillä muut koirat eivät keksi. Mutta sen älykkyys ei todellakaan ulotu siihen, että se ymmärtäisi, mitä voi syödä ja mitä ei.
Viivin kaasuase
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti