tiistai 7. helmikuuta 2012

Osteopaatilla ja takkiostoksilla

Leksa-poika pääsi puolisentoista viikkoa sitten osteopaatin käsittelyyn. Se on vähän niin kuin hierojan ja niksauttelijan välimuoto. Ymmärtääkseni osteopaatti tekee aikalailla samaa, kun niksauttelija, mutta ilman sitä niksauttelua. Eli "lukot aukaistaan" venytyksillä ja mitään naksumisia ja rusahteluja ei kuulu.

Osteopaatti löysi Leon ristiselästä yhden jumin, joka aiheutti oikeaan takajalkaan rajoittuneen liikeradan. Myös selässä oli jumi siinä kohdassa, joka hierojallakin jo todettiin kipeäksi. Olen jopa itse huomannut, että selässä on ihmeellisen tuntuinen kohta. Niskassa oli myös jumitusta, mikä ei ole mikään ihme. Leo kun ei osaa vieläkään kulkea remmilenkeillä vetämättä ja välillä se saa niskaansa aikamoisia nykäisyjä.





En yhtään ihmettele sitä, että joku oli kutsunut osteopaattia voodoo-mieheksi. Käsittely näytti melkein noituudelta. Käsittelijä laittoi toisen käden Leon ohimolle ja toisen hännänjuureen. Siinä hän sitten piti käsiään ja sulki silmänsä. Leon silmistä näki, että sillä oli jotain tuntemuksia. Tämä toistettiin muutamaan kertaan. Sitten laitettiin kädet selän jumikohdan päälle ja taas pidettiin siinä. Leolla taas pyöri silmät päässä. Sama juttu niskan kanssa. Lisäksi koiraa venyteltiin jonkinverran tavallisennköisesti. Reilu puolin tuntia käsittelyä ja takajalka liikkui jo paremmin. Koirakin näytti hoikistuvan pari kiloa käsittelyn aikana. Käsittelyn jälkeen Leo nukkui koko illan ja melkein seuraavan päivänkin. Koko viikonlopun Leo oli normaalia väsyneempi. Erikoinen kokemus! Ja osteopaatti suositteli toistakin käyntikertaa, koska ei saanut vielä kaikkia jumeja pois. Voipi olla, että tässä helmikuun aikana menemme vielä uudelleen.



Pedolla on ollut pari talvea Hurtan fleecepusakka. Olen tykännyt tuosta takista tosi paljon. Se on helppo pukea koiran päälle ja pitää hyvin lihakset lämpimänä rajoittamatta kuitenkaan liikkumista. Materiaali pitää hyvin tuulta ja jonkinverran myös vettä. Takki oli vaan melkoisen hintava, enkä ole malttanut ostaa meidän muille koirille samanlaista. Mutta nyt nuo ovat tarjouksessa Mustissa ja Mirrissä. Nyt sitten Leo ja Viivikin saivat uudet pusakat. Leon menoa uusi takki ei haittaa, mutta Viiviä Haittaa (isolla H:lla). Viimeviikon pakkasilla puin yhtenä päivänä kaikille koirille vaatetta päälle ja lähdin viemään remmilenkille. Pojat liikkuivat vaatteista huolimatta ihan hyvin, mutta Viiviä sai hinata mukana. Käännyin sitten jo noin sadan metrin jälkeen takaisin ja vein Viivin kotiin. Lähdin sitten lenkille vain poikien kanssa.

Eilen kaikki karvatit pääsivät sitten pitkästä aikaa kunnon juoksulenkille, kun pakkanen vähän hellitti. Viivikin pystyi liikkumaan uudessa takissaan melko hyvin. Piti sen tietysti venkuloida ja aurata lunta kuonollaan vähän väliä, mutta juokseminenkin onnistui. Vaan eipä se Viivin touhu ihan kokonaan ollut filmaamista. Kun kotona riisuin kaikilta takit pois, Viivillä oli vähän hiertymiä etujaloissa ja nivusissa. Nivusia olivat hiertäneet takin takajaloille tarkoitetut kuminauhat. Etujalkojen etupuolella oli pientä punotusta hihansuista johtuen. Parin tunnin päästä punotusta ei kyllä enää näkynyt. Liikkuukohan Viivi sitten jotenkin eri tavalla verrattua Leoon ja Petoon. Pedolla takki ei ole ikinä hiertänyt, eikä Leollakaan tunnu mitään tuosta takista tulevan. Pitää vähän katsoa Viivin takin säätöjä, jos sen saisi istumaan paremmin.

Tekstiilikolmoset

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti