Vaihtelua

Pelastushakutreeneissä olemme yrittäneet porukalla saada vaihtelua treeneihin. Yksi idea on ollut tuo, että joka kerralla on yhdelle koiralle isompi hälytyksenomainen treeni, jonka jokainen vuorollaan suunnittelee toiselle. Sillä on saatu pidettyä treenejä aika erilaisissa paikoissa ja lisäksi on harjoiteltu sitten ryhmänjohtajana, suunnistajana yms olemista. Lumitilanteesta johtuen olemme harjoitelleet aika paljon tienvarsipartiointia, mikä on oikeastaan vaan hyvä asia. Sään salliessa tulee kuitenkin harjoiteltua pääasiassa maastossa. Tällä viikolla ei otettu isoa treeniä kenellekään, vaan pääsimme moottorikelkan kyytiin. Tai oikeastaan kelkan perään laitettavan jalaksilla kulkevan "kärryn" kyytiin.

Tiesin, että Viivi ei varmasti ole moksiskaan kelkkakyydistä, joten otin sille lisäksi myös yhden ukon metsään. Kelkka kuljetti meidät etsintäpaikalle ja lähti hakemaan seuraavaa koiraa. Vinkunen ravisteli kerran kelkkailun jälkeen ja sitten lähdettiin etsimään. Luulin jo, että Viivi lähti kelkan perään, kun se yhtäkkiä pinkaisi vauhdilla sinne suuntaan, mihin kelkka oli lähtenyt. Mutta ukkohan sieltä löytyi. Sen jälkeen kelkkakyytiä odottamaan ja takaisin autoille. Treeni meni odotetusti, eli ei mitään stressiä kelkkailusta.

Arvelin, että Leo saattaa jännittää kelkkailua aikalailla. En kuitenkaan voinut tietää varmasti, että miten Leksa reagoi. Arvaukseni olivat, että se joko jähmettyy kauhusta tai yrittää rimpuilla pois kärrystä. Todellisuudessa homma meni niin, että ennen Leksaa käryssä oli ollut juoksuinen narttu, joten lähdimme matkaan leuka väpättäen, tippa nenänpäässä. Leo varmaan tajusi vasta vähän päästä, että me liikumme. Kerran se yritti hypätä pois kyydistä, mutta sen jälkeen Leo istu rauhallisesti korvat sivullepäin sojottaen. Jätkä siis suhtautui rauhallisemmin kuin odotin ja hyvä niinpäin.

Tällä viikolla olen ollut sairaslomalla jännetuppitulehduksen vuoksi ja nyt meidän firma meni loppuviikoksi lakkoon. En valita, koska ulkoilusäät ovat olleet aivan loistavat. Tällä viikolla on tehty pitkiä lenkkejä auringonpaisteessa. Eilen vein Viivin ja Leon kaupunkikävelylle Vaasaan. Viivi käyttäytyi kuin unelma, ei kytännyt yhtään mitään, eikä uhonnut ainoalle vastaantulevalle koirallekaan. Täällä kotiympyröissä kun vastaantulijoita on vähemmän, jokainen niistä on sen kokoluokan tapahtuma, että pitää edes vähän vahdata, jos ei muuta. Leksa käyttäytyi myös kaupungilla ihan hyvin. Leon kanssa pitää vaan vahtia, että se ei nosta jalkaansa ihan mihin sattuu. Ei oikeastaan siis mitään erikoista raportoitavaa kaupunkilenkiltä. Mutta olihan tuo parkkihalli ja ihmisvilinä koirille vaihtelua.

Kaupunkikävelyn jälkeen menin koirapuistoon. Ajattelin, että keskellä päivää siellä ei välttämättä ole muita koiria, joten myös Viivin voi päästää puistoilemaan. Pienten koirien puoli oli tyhjä, joten menin Viivin ja Leon kanssa sinne. Emme ehtineet olemaan kovin kauaa, kun puistoa lähestyi yksi Cavalieri omistajineen. Samaan aikaan yksi työkaverini kurvasi parkkipaikalle venäjänvinttikoiransa Pinjan kanssa. Eli poistuin pikkukoirien puolelta, laitoin Viivin autoon ja päästin Leon isolle puolelle juoksemaan venakon kanssa. Hauskan näköistä, kun venakko juoksi edellä vaivattoman näköisesti ja Leo yritti pysyä perässä juoksemalla täysiä. Sanomattakin on varmasti selvää, että Leo ei pysynyt Pinjan perässä. Molemmilla näytti olevan ainakin hauskaa.

Tänään suunnittelin pakkaavani kaikki koirat jälleen autoon ja meneväni Rajavuoreen. Meillä pitäisi olla siellä reilu parin viikon päästä kokeet, joten ajattelin käydä katsastamassa lumitilannetta. Arvatenkin sitä lunta siellä vielä riittää. Toivottavasti viikonlopulle ja ensiviikolle luvatut vesisateet ja plussakelit sulattavat lunta aivan silmissä. Koetta on hankala siirtää paljoa eteenpäinkään, koska pimekokeita varten pitää olla kunnolla pimeää. Kuukauden päästäkään sitä pimeää ei enää ole, kuin ehkä jokunen tunti keskellä yötä.

Mutta tämmöstä vaihtelua arkeen meillä tällä kertaa. Koirille välillä jotain muutakin kuin autioita metsiä ja metsäteitä tai näitä kotikulmien remmilenkkejä.