torstai 20. tammikuuta 2011

Koira, jolla ei ollut malttia

Tänään töistätullessa sain jälleen nähdä esimerkin Viivin kärsimättömästä luonteesta. Tarina menee näin...

Aamulla ennen töihinlähtöä käytin koiran ulkona. Viivi ja Peto kävivät myös takapihalla (jonne en siitä vahtipaikastani näe) ja kuvittelin molempien käyneen pisillä. Peto ei ilmeisesti käynyt.



Kun tulin kotiin, päästin koirat taas ulos asioille. Pedolla oli armoton pisihätä ja se nosti jalkaa ensimmäiseen lumikokkareeseen, joka pihassa tuli vastaan. Viivi juoksi perässä ja jäi odottamaan Pedon viereen, että Peto saa pissittyä. Onhan tärkeää, että pomokoira pissii aina alempiarvoisten kaveriensa pissan päälle. Pedon toimitus kesti jonkinaikaa ja Viivi alkoi jo liikehtimään kärsimättömästi Pedon vieressä. Sitten se kärsivällisyys jo loppuikin ja Viivi päätti haukkua vaativasti ja kimeästi Pedon korvaan. Siis KUINKA kärsimätön tuo meidän Narttu voi olla? Peto ei välittänyt vaatimuksista, vaan hoiti asiansa loppuun. Sen jälkeen Viivi lirautti pikaisesti siihen päälle ja meni touhailemaan omiaan. Kaikenlaista sitä... kyllähän Viivillä on lyhyt pinna, se ei ole mikään uutinen, mutta että tuollaisestakin asiasta pitää nalkuttaa: "Rullaa jo se letku sisään, ei mulla on kokopäivää aikaa odottaa!".

"Väistä!" 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti