Ei mitään opaskoiria

Meidän haukuissa ei oo kyllä nimeksikään opaskoiran vikaa. Olin äsken pimeässä metsässä koirien kanssa ja yli puolet reitistä Viivi ja Leo pitivät minut polulla. Olimme jo aika lähellä hiihtolatua, kun Leo kuuli hiihtäjien äänet ja meinasi karata ladulle. Otin sitten molemmat koirat remmiin ja annoin niiden johdattaa minut polkua pitkin tielle. Mutta ei, Leo päätti jostain syystä oikaista vähän ja niin tarvoimme sitten umpihangessa. Polun loppupääkin löytyi jotain sadan metrin umpihangen jälkeen. Ehkä Leksakin havaitsi, että polulla saattaa olla helpompi kävellä. Viivi nyt oli hangessa muutenkin jonon viimeisenä, että hänelle aurattaisiin polkua. Nyt meillä on täällä sitten kaksi uupunutta ja tyytyväistä koiraa sekä yksi kylläinen ja tyytyväinen koira. Viivi ja Leo lenkkiinsä tyytyväisiä ja Peto tänään ostettuun naudan putkiluuhun. Tai tietty jokainen sai oman luun rähinöiden välttämiseksi. Ihan jees päivä siis.

Koiratreeneissäkin on taasen oltu, tosin kahdet treenit peruttiin tällä viikolla pakkasen vuoksi. Maanantaina olin kuitenkin Viivin ja Leon kanssa pelastuskoirailemassa. Viiville otin pari erikoista piiloa, Leolle lähinnä ilmaisuharjoitusta. Vinkulle ei tuottanut mitään ongelmaa traktorin etukauhassa oleva ihminen, mutta ojasta ei oikein tullut hajua. Halusin ihmisen ojaan piiloon, koska viimetalvena sama piilo tuotti monelle koiralle vaikeuksia. Kun lähestyimme ojaa oikeastan suunnasta, Viivi sai hajun ja löysi sitten hangesta maalimiehen jäljenkin. Vinkun kanssa siis homma meni jälleen putkeen.

Leolle otin kolme ihmistä aika helppoihin piiloihin ja jokaiselle ohjeistin eri määrän haukkuja. Tarkoitus oli, että ensimmäinen maali haukuttaisi viitisen haukkua, toinen parikymmentä ja kolmas kymmenkunta. Leo päätti löytää ihmiset vähän eri järjestyksessä ja haukkuja tulikin 5, 10 ja viimeisellä 20. Tällä kertaa haukun kanssa ei ollu ongelmia oikeastaan yhtään. Toisella maalilla Leo oli kuulemma vähän pissinyt haukkujen välillä, ilmeisesti pimeässä pressuhallissa seisova mies oli vähän jännittävä. Voimme varmasti kuitenkin päätellä, että mitään suurempia ongelmia tuon haukkuilmaisun kanssa ei ole. Menköön se yksi kerta nuoren koiran oppimattomuuden piikkiin. Tässä lajissa täytyy muistaa edelleen, että maltti on valttia. Nyt voin seuraavissa treeneissä ottaa Leksalle varmasti jo vaikeampia piiloja, ettei homma käy liian helpoksi, sekin kun voi huonontaa motivaatiota. Ajan kanssa tuo haukkuminenkin varmasti tulee tasalaatuisemmaksi.

Tällä viikolla on kyllä ollut aika hassut säät. Joka toinen päivä sataa vettä ja lämpötila on nollan tienoilla. Sitten seuraavana päivänä voi olla taas parikymmentä astetta pakkasta. Olen yrittänyt viedä Petoakin lenkille aina lauhempina päivinä ja kovilla pakkasilla vain Leksa on päässyt lenkille. Tällä viikolla en ole jaksanut paljon iltaisin naksutella koirien kanssa. Mutta aika tyytyväisiltä nuo vaikuttavat, ovat päässeet edes lenkille ja parina iltana meillä on ollut vieraitakin. Viikonloppuna mennään mökille ja jos säät vaan suosivat, niin koirat pääsevät piiiitkälle lenkille. Nyt noiden pienten lenkkeily on suureksi osaksi omassa pihassa piipahtamista ja keskinkertaisia remmilenkkejä. Onneksi Viivi ja Peto eivät ole ihan kakaroita enää ja osaavat ottaa vähän rauhallisemmin. Toista se on Leksan kanssa, montaa päivää ei voi olla jouten. Onneksi omassa pihassa voi päästää edes suurimmat höyryt juoksemalla vaikka kepin kanssa.

 

"Aika hemmetin hyvännäkönen keppi Viivillä..."

 

"Kato Viivi, naapurin setä hakee postia!"

"Hä, missäMISSÄ?!?" 

 "Keppi, keppi... Keeppi, keppi..."