tiistai 19. tammikuuta 2016

Leksalla kaikki ookoo :)

Varasin Leksalle lopulta ajan lähimmälle ortopedi-gurulle, eli Jarmo Rintasalolle Seinäjoen Animagiin. Ajattelin, että tutkitaan nyt sitten koira nenänpäästä hännänpäähän, tuli mitä tuli. Luonnollisesti ajoittain hysteerisyyteen taipuvainen luonteeni sai aikaan kaikenlaisia mielikuvia. Eipä juuri naurattaisi, jos Leksasta tosiaan löytyy jotain isompaa vikaa. Yritin kuitenkin pitää mielialan korkealla. Onhan tuo läpivalaistu yhdestä ja toisesta paikasta aikaisemminkin, eikä mitään suurempaa ongelmaa ole löytynyt paria yhteenkasvanutta nikamaa lukuunottamatta.



Seinäjoella Rintasalo aloitti tutkimalla kaikkien raajojen liikeradat, eikä löytänyt niistä mitään vikaa. Leksa ei varsinaisesti arvostanut jalkojen vääntelyä, mutta eihän se tietenkään mitään sanonut. Pyöritteli vaan vähän silmiään ja korviaan. Jalkoja ei sitten edes kuvattu, koska niistä ei löytynyt mitään syytä kuvaamiseen. Selkä kuvattiin niskasta häntään saakka. Ja arvatkaapa mitä: Ei löytynyt vikaa. Ei edes siitä kohdasta, jossa pari vuotta sitten oli vikaa. Ainut ihan pikkupikku juttu oli pieni kalkkeuma 3. ja 4. lannenikaman välissä. Sekin oli niin pieni, että se ei vaikuta koiraan mitenkään. Säännöllistä lihashuoltoa Rintasalo kyllä suositteli, koska Leo ei ole enää mikään nuori poika. Mutta muuten ihan normaalia käyttöä ja elämää. Eli sain jopa parempia uutisia, mitä olin odottanut! Luusto ja nivelet, kaikki ookoo.



Tietysti Leon sairasloma syksyllä tuli tarpeeseen, koska se oli selvästi kipeä ja loukannut selkänsä, jalkansa ja rintarustonsa. Mutta nyt lopetan hyssyttelyn ja jarrutelun hyvällä omalla tunnolla. Tuolla Leon vauhdilla ja reikäpäisyydellä lihasjumituksia tulee varmasti myös jatkossa. Jatkamme nyt kuitenkin harrastuksia vanhaan malliin. Ja ehkä jopa vähän innokkaamminkin, kun tässä on ollut tätä taukoa.

Mitä se sitten oli se pari vuotta sitten todettu vika Leksan selässä? Vaikea sanoa. Ehkä kuvassa oli joku varjostuma tai sitten Leksa on jossain vaiheessa loukannut selkänsä siitäkin kohdasta ja kuvissa näkyi jotain turvotusta/arpikudosta tjsp. En ole tämän alan asiantuntija. Luotan nyt kuitenkin kehutun asiantuntijan sanaan ja uskon, että Leksa on terve. Heti kuvauspäivän iltana löysin treenimotivaatiota ja molemmat koiraset saivat paikkamakuutrenin. Ja nyt lähden lenkille. Ihan mihin haluan ja Leksa saa juosta niin paljon kun haluaa. Tai no, niin paljon kun näissä lenkkimaastoissa vaan voi.

Paikkamakuuta. Terrieri yritti karata viidesti :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti