Joulu meni sitten kuitenkin ihan kivasti lyhyempien metsälenkkienkin kanssa. Eipä tuo sääkään ollut joka päivä ihan se paras mahdollinen ulkoilua ajatellen. Kerkesin reissata ympäri Pohjanmaata ja pari iltaa meni kotona rauhoittuen. Koirat tuntuivat olevan ihan tyytyväisiä kotona huilaamiseen kaiken sen reissaamisen päälle.
 |
| Lapualla kuusekki on komiampia.. |
 |
| ...ja ruakapöyrät. |
Uudenvuoden vietin yksin koirien kanssa metsän keskellä autiotuvassa. Olin suunnitellut reissua jo syksylle, mutta jotenkin se syksy oli ja meni ja reissu oli edelleen tekemättä. Sittenhän minä keksin, että uutenavuotena mulla on aikaa, eikä kelikään ole vielä liian kylmä harvaseinäisessä autiotuvassa nukkumista varten. Reissu oli pääosin onnistunut. Vähän tunnelmaa laimensi pihapiiriin ilmestynyt vieras uroskoira. Vähän yllättäen se pölähti paikalle pimeästä metsästä ja mulla meni jalat vähän spagetiksi, kun Leo meni pullistelemaan valtavan kokoiselle uroslaikalle. Onneksi herra laikan itsetunto oli kohdillaan, eikä se häiriintynyt mun koirien provosoivasta käytöksestä. Siinä olisikin ollut konstit vähissä yksin metsän keskellä, kun kaksi urosta repii toisensa kappaleiksi. Kokemuksesta satun tietämään, että jo semmonen 50 kiloa tappelevaa koiraa on aika mahdoton hanskata yksin, jos kumpikaan ei suostu perääntymään milliäkään. Nooh, pienen säädön ja sydämentykytysten jälkeen sain omat koirat sisälle mökkiin ja laikan mun kanssa nuotiolle lihapullia ja nakkeja grillaamaan. Välillä laika kävi jossain metsässä asioillaan, mutta palasi aina uudelleen morjenstamaan. Eipä siinä oikein uskaltanut päästää omia koiria pissille. Niin minä sitten ruokailun jälkeen menin koirieni kanssa mökkiin lukemaan vieraskirjaa. Ja ajoissa nukkumaan. Yön aikana heräilin monta kertaa lisäämään puita kamiinaan. Tunsin kyllä, että lämpötila laski kuitenkin. Makuupussin sisällä oli kuitenkin lämmin ja pääkin pysyi lämpimänä, kun lisäsin jossain vaiheessa yötä pipon päähäni. Viivi ei kuitenkaan tuntunut tarkenevan enää takki päällä mun vaatekasassa, joten sekin pääsi aamuyöstä makuupussiin. Jossain vaiheessa olo kävi niinkin mukavaksi, että nukuin noin kolme tuntia putkeen ja kamiina pääsi sammumaan. Viiden maissa heräsin ja totesin, että mökissä on vähän kylmä. Siitä sitten ulos hakemaan puita. Koiratkin pääsi pihalle, koska laikaherraa ei näkynyt missään. Sytytin kamiinan uudelleen ja menin takaisin Viivin kanssa makuupussiin. Leksa tarkeni kyllä takillaan ja makuualustallaan. Kahdeksan maissa heräsin jälleen kylmään ja totesin kamiinan samuneen taas. Nousin sitten jo koknaan ylös, kävin koirien kanssa aamutoimilla, sytytin kamiinan ja laitoin veden tulemaan. Pakkalin vähän kamoja veden kiehumista odotellessa. Sitten aamupuurot, kaakaot ja sämpylät naamarin, koirien ruokkiminen, astioiden peseminen (koirien auliilla esipesuavulla), kamojen pakkaaminen, mökin siivoaminen ja kotia kohti. Kerkesin siinä askareiden lomassa ihailla vähän vuoden ensimmäistä auringonnousuakin. Parin kilsan kävelyn jälkeen olinkin takaisin autolla ja totesin, että auton mittarin mukaan pakkasta oli seitsemän astetta. Kun lähdin autolta, lämpötila oli plus yksi. Että ilmankos siinä yön aikana tuntui siltä, että lämpötila laskee koko ajan.
 |
| Kotia kohti |
Muutamat kaverit ihmettelivät suuresti, että miksi ihmeessä lähden yksin metsään ja mahtaako se olla edes turvallista. Totuus taitaa olla kuitenkin se, että pimeys ei tee metsästä yhtään sen vaarallisempaa kuin mitä se on valoisalla. Se on se oma mielikuvitus, joka siinä tekee temppuja. Kukaan ei kuitenkaan koskaan siunaile sitä, että menen metsään päiväsaikaan. Ja mitä tulee yksinolemiseen, niin eipä sitäkään ihmettele kukaan, että miten pärjään kotona yksin koiren kanssa iltaisin ja öisin ;) Niin että ihmiset, menkää metsään. Siellä mieli lepää, ellei pöllöt ja myyrät pelota. Mistä tulikin mieleen, että näin tosiaan reissullani yhden villieläimen. Hiiri vilisti ulkohuussin lattialla. Ja kyllä, säikähdin sitä hieman :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti