torstai 12. heinäkuuta 2012

Valoa paimennustunnelin päässä

Osallistuin sunnuntaina 8.7. Suomen Collieyhdistyksen Pohjanmaan alaosaston paimennustapahtumaan Korsnäsissä. Paimennettavat olivat vilkasliikkeisiä tämänvuotisia karitsoja ja katsoin jo ensimmäisen koiran aikana touhua sillä mielellä, että Leon kanssa homma ei tule onnistumaan.

Kun meidän vuoro tuli, niin meidän ongelmat saatiin sitten esille tuskallisen selvästi. Leo saattoi kyllä lähestyä lampaita melko rauhallisesti edes välillä, mutta kun lampaat lähtivät juoksemaan, Leo yritti perään. Onneksi Leksa oli pitkässä liinassa. Jonkinlaisia flankkaamisharjoituksia Leon kanssa yritettiin tehdä, mutta tulos oli laihanlainen. Kouluttajat määrittelivät ongelman alkulähteeksi minun käyttäytymiseni ja jo ennestään jotenkin tutun hallinnan puutteen... Sain hyvät ohjeet siihen, miten seuraavalla kierroksella tulen Leon kanssa paikalle autolta saakka hallinnassa ja teen heti selväksi, että minä määrään, mitä siellä aitauksessa tehdään. Helpommin sanottu kuin tehty, jos itsellä on se tunne, että ei oikein hanskaa tilannetta.

Toisella kierroksella meitä ennen aitaukseen meni nuori kelpieuros, jolla tehtiin vähän samantyylisia hallintaharjoituksia kuin mitä Leonkin kanssa oli tarkoitus tehdä. Hyvä, näin vähän etukäteen, miltä homman pitäisi näyttää. Otin Leksan autosta ja menimme aitaukselle oikealla asenteella. Leo oli häntä alhaalla ja kuulolla. Olin etukäteen sanonut jo kouluttajille, että paimennus Leon kanssa on sujunut aina silloin, kun kouluttaja on komentanut minua riittävän tiukasti. Ja niinhän se nytkin meni. Kun minua käskytettiin ja juoksutettiin säälimättä, niin hommahan sujui. Leo flankkasi useita kierroksia ja lampaita katsomatta. Ihan pieniä pätkiä Leo sai myös kuljettaa lampaita palkaksi hienoista flankeista.

Hallintaharjoitusta. Näin ME lähestymme lampaita rauhallisesti


"Sun pitää saada se vieläkin kauemmas"


Pieni pätkä kuljetusta. Homma lähti melkein lapasesta.
Huomaa koiran ja kouluttajan elekieli. Ja mä oon ihan pihalla :D


"Hyvä poika, hienosti meni"


Hyviä ohjeita taas tuli ja itselle sellainen olo, että Leo kyllä osaisi, jos minä vaan oppisin tämän lajin salat. Tai tarkemminsanoen lampaiden salat. Näidenkin kouluttajien mukaan Leo on tyyliltään sellainen vahva paimentaja, josta jotkut pitävät paljon. Sen kanssa joutuu käymään vähän enemmän tahtojen taistoa (varsinkin, kun ikää on jo se kolme vuotta ja Leo on päässyt jahtaamaan lampaita liikaa.) Kuitenkin kun Leksan saisi oppimaan ja hallintaan, niin sillä ei olisi vaikeuksia tehdä itsenäistä työtä kaukana ohjaajasta vaikeidenkaan lampaiden kanssa.



Tästä olisi hyvä jatkaa, jos pääsisi vaan säännöllisesti oikeanlaiselle kouluttajalle ja rauhallisille lampaille harjoittelemaan. Vielä kun sellainen löytyisi jostain naapuripitäjästä...

Kuvat otti Anni Malkamäki. Kiitos näistä otoksista. Tuo viimeinen kuva on kyllä ihan mahtava!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti