Petoselta vein pissanäytteen tsekattavaksi. Peto on mielestäni viimeviikkoina vähän myös laihtunut, joten halusin, että se tarkistetaan muutenkin. DL-metioniini, jota Peto on syönyt pissavaihvoihin jo jokusen vuoden, on yhtäkkiä loppunut koko Suomenmaasta.... tai ainakin klinikalta, eikä sitä saanut tilattua apteekin kauttakaan. Ajattelin konsultoida samalla reissulla eläinlääkäriä, että mitähän tuolle Pedolle jatkossa annettaisiin. DL-metsku on ollut meiltä loppu jo parisen viikkoa ja Pedonhan pitäisi syödä sitä kahdesti päivässä. Vaan ylläri-pylläri, pisinäytteen mukaan kaikki on kunnossa! Elänlääkärin mukaan nyt näyttäisi siltä, että Peto ei tarvitsekkaan mitään lääkettä tai ravintolisää, vaan nykyinen ruokavalio näyttäisi olevan riittävä hoito virtsakideongelmiin. Ylestarkastuksessakin kaikki näytti olevan myös kunnossa, joten viimeaikainen laihtuminen ei ilmeisesti ollut mitään vakavaa. Ehkä Peto on sitten vaan urheillut normaalia enemmän. Laihtumisen aikanakin Peto on kyllä ollut ihan pirteä ja hyvinvoiva, joten en olettanut mitään vakavaa löytyvänkään. Mutta uutiset olivatkin parempia, kuin odotinkaan :)
Viivin yleiskunto katsottiin ja todettiin samaten hyväksi. Pyysin tunnustelemaan Viivin polvet samalla, koska talvella Vinkunen tuntui välillä aristelevan polviaan. Priimalta tuntuivat edelleen. Rasituksen jälkeen neiti on joskus myös ontunut toista etujalkaansa, mutta siinäkään ei tuntunut mitään erikoista. Viivi sai myös ne rokotukset niskaansa ja uusi rokote on kuulemma hieman kirvelevää. Ja niin näytti olevan, Viivi vinkui vähänaikaa ja esitti sen jälkeen vielä kärsivää monta minuuttia. Halusin, että neidin etujalat kuvataan samalla reissulla siltä varalta, että pentuna ollut ranteen vamma olisi aiheuttanut jotain seuraamuksia näin vanhemmalla iällä. Kuvissa myös etujalat olivat ihan kunnossa. Mikä parasta, Viivi oli käyttäytyi koko lääkärireissun aivan esimerkillisesti. Vähän sitä jännitti, mutta aggressiivisuuden sijaan Viivi haki turvaa minusta. Ehkä minun ja Viivin välille on syntynyt jonkinlainen luottamus ja parempi suhde lopultakin.
Näiden tulosten jälkeen voi vaan hymyillä. Fyysisesti mikään ei ole esteenä Viivin pelastuskoirailuille, joten homma saa jatkua niin kauan, kun neitikoira muuten jaksaa ihmisiä etsiä. Pedon ruokinta helpottuu, kun on yksi asia vähemmän muistettavana. Ja luonnollisesti on muutenkin hyvä, että "Lille Killellä" on yksi vaiva vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti