Toipumista

Osteopaattimme antoi luvan normaaliin elämään noin viikon päästä. Leo ei ole vielä kokonaan kunnossa, mutta elämää ei tarvitse rajoittaa ihan niin paljon enää. Rintarusto on parantunut, etujalan venähdys on parantunut, eikä selkäkään ole enää niin huonossa kunnossa. Toki Leo tarvitsee säännöllistä hoitoa edelleen, mutta se saa kuitenkin liikkua ja treenata. Jes! No yksi juttu kuitenkin ilmeni... Nyt Leon vasemman etujalan ranne naksui hieman. Jos jalka oireilee, se kannattaa kuvata. Noh, olen nyt tietysti seurannut Leksan liikkumista hysteerisenä. Ja ikävä kyllä Leo on pari kertaa levon jälkeen ontunut vähän. Vapaana liikkuessa liike näyttää kyllä puhtaalta, eikä Leo onnu. Seuraan nyt varmuuden vuoksi tilannetta vielä vähän aikaa. Toivon, että levon jälkeinen jäykkyys olisi voinut johtua siitä, että selkä oli käsitelty muutamaa päivää aikaisemmin.

Viivi on ollut aika hyvässä kunnossa, enkä ole rajoittanut sen riehumista yhtään. Vinkunen pääsi jopa rauniotreeneihin etsimään muutamia ukkoja ja mummohan oli ihan liekeissä. Tuleehan siitä myös itse hyvälle tuulelle, kun pikkukoira on niin iloinen päästessään töihin. Rauniotreenien jälkeen Viivi oli kyllä illalla selvästi hieman kipeä ja kärttyinen. Että vaikka se jaksaakin treenata ja tykkää hommasta, niin en viitsi ihan joka viikkoa päästää mummoa ukkoja etsimään. Viime viikonloppuna lähdin koirien kanssa "eväsretkelle" kolmeksi tunniksi ja senkin reissun Viivi jaksoi ihan hyvin. Mutta myös sen lenkin jälkeen Viivi oli aika väsynyt vielä seuraavanakin päivänä. Eipä tuo mummo enää palaudu vanhaan malliin, vaikka jaksaakin menossa mukana. Taidan pitää sitä vielä metsäreissuilla mukana, mutta noiden pidempien lenkkien suhteen täytyy kyllä miettiä, onko se järkevää.

Leksan paremmasta kunnosta innostuneena sovin sitten täksi päiväksi pienet jälkitreenit yhden kaverin kanssa. Tehtiin ihan vaan puistoon pikkupikku jäljet. Viiville tein nakkijäljen yhdellä kulmalla. Pääsi mummokin vähän touhailemaan, vaikka eihän tuosta sinänsä mitään hyötyä ole. Varsinkaan, kun namijäljellä Viivi ei todellakaan jäljestä, se etsii vaan nakkeja. Vinkusen jälki meni ihan ookoo, intoa oli ainakin yllin kyllin. Leksalle tein lyhyen jäljen, ehkä jotain 100 - 150 metriä ja seitsemän pienehköä esinettä. Jälki meni sinänsä ihan ookoo. Leo löysi kaikki esineet, viimeisellä piti huomautella vähän enemmän. Mutta samalla kävi kyllä ilmi, että Leksa ei ole vielä kunnossa. Leo lähtee esineiltä aikmoisella vauhdilla ja valjaiden nykäisy sattui sitä selvästi. En osaa näin jälkeenpäin edes sanoa, että miksi jatkoin jäljen loppuun saakka :( Noh, ainakin nyt tiedän, että ei voida jäljestellä vielä. Eli otetaan rauhallisemmin vielä jonkin aikaa.