Kokeita ja treeniä

Ja kaikenlaista puuhaa sitä taas arkeen mahtuukin. Viikonloppuna oli pelastuskoirakokeet, joissa minä olin järjestävänä osapuolena. Tällä kerralla olin niin fiksu, että en osallistunut itse kokeeseen ollenkaan. Ja olihan se kyllä sata kertaa kivempi, kun sai keskittyä pelkästään järjestelyihin ja kokeiden pyörittämiseen. Ankarasta valmistautumisesta ja suunnittelusta huolimatta tähänkin kokeeseen saatiin muutama ongelma, eikä aikataulukaan pitänyt ihan kaikiltaosin. Pääasiassa kokeet menivät kyllä hyvin monelta osin. Harmittavasti vaan suuri osa kokelaista ei läpäissyt koetta. Jäin sitten miettimään, että mahtoiko se johtua paahtavasta säästä, vai oliko koealueet ja -jäljet liian haastavia? Tietysti tuo neljä tuntia vanha kahden kilometrin jälki, joka ylittää yhden hakkuun, ehtii haihtua aika hyvin helteessä ja vienossa tuulessa. Siis varsinkin siitä avoimemmalta hakkuulta. Siinä kohdassa se jälki oli mennyt hukkaan. Toisessa hakukokeessa taas kaikilta koirilta jäi sama ihminen löytymättä, vaikka kaikki olivat menneet melko läheltä ohi. Helteessä haju nousi todennäköisesti sitten suoraan ylöspäin ja tuuli siirsi hajun muutamankymmenen metrin päähän. Siellä koirat olivat haistaneet ihmisen, mutta lähempänä yksikään koirista ei reagoinut mitenkään. Nähtävästi saatiin aikaan ns. savupiippuilmiö, joka on kokeneellekin koiralle ja ohjaajalle aina hankala. (Lisätietoa hajujen liikkumisesta täältä)

Maanantaina oli sitten ohjelmassa hälytreenit. Tällä kerralla otin Leksan mukaan, vaikka se ei ole vielä hälykoira. Hälytysharjoituksessa meillä ovat etusijalla hälykoirat ja sen jälkeen tulevat kokeita käyneet koirat. Onneksi Leksakin pääsi maastoon. Halusin tehdä sen kanssa isomman etsinnän ja juurikin niin, että en tiedä, missä maalimies on tai onko koko alueella maalimiestä ollenkaan. Ihan vaan sen takia, että tiedän, missä mennään. Ja koska olemme myös menossa Leon kanssa parin viikon päästä Pelastusopiston Pelastuskoiraohjaajien peruskurssille. Ehtisi vielä paniikissa kerrata tarvittaessa jotain ;) No, onneksi treeni meni hyvin. Saimme aika ison alueen läpikäytäväksi ja lämpötila oli yli 20 asteen. Satuin kuitenkin tekemään siinä mielessä hyvän etsintäsuunnitelman, että menimme melkein suorinta tietä etsittävän luo. Vähän reilun puolen tunnin etsimisen jälkeen Leo ilmaisi hienosti ja kuuluvasti etsittävän vieraan ihmisen. Hienoa! Eipä tarvitse paniikissa harjoitella mitään suurempaa. Osasin mielestäni itsekin ottaa huomioon maaston muodot ja sään etsintäsuunnitelmassa. Koin suorastaan oivalluksen siellä maastossa. Tajusin, että koska on lämmin sää ja hajut nousevat ylöspäin, meidän kannattaa kävellä ylempänä rinteessä, että Leo voi saada hajun alempana olevasta ihmisestä. Ja juuri niin sitten vielä sattui käymäänkin. Koiran lisäksi taputin myös itseäni selkään :) Aina joskus sitä kokee tuollaisia hetkiä, että osaa pienessä päässään yhdistää teorian ja käytännön.