Pari kirjoitusta sitten kerroin, että olen Leon kanssa syksyn rauniokurssilla ja otan vain Viivin mukaan maastoharjoituksiin. Jo tällä viikolla poikkesin omasta säännöstäni. Leon rauniotreenejä ei ollut tällä viikolla, joten otin maastoharjoituksiin molemmat mukaan. Viiville hakua, Leolle jälkeä.
Ohjeisin maalimiehet taasen ilmeisen huonosti, koska molemmat olivat piilossa eri alueella, mitä olin tarkoittanut. Onneksi Viivi pieni Pelastaja hoiti homman kotiin. Se lähti tieltä niin määrätietoisen näköisenä metsään, että lähdin sen perään. Sanoin vain muille, että ei se lähde tuolla tavalla kuin hajulle. Ja en ehtinyt montaa askelta ottaa metsään päin, kun haukku kuului jo vähän matkan päästä. Toinenkin etsittävä löytyi aika nopeasti ja Viivin treeni oli siinä. Suunnittelin ottavani Viiville tällä kerralla vaikeita piiloja ja tavallaan treeni meni suunnitelmien mukaan. Etsittävät eivät olleet mitenkään erityisen hankalissa piiloissa, mutta alueen löytäminen oli vähän hankalaa. Pitää nyt kyllä itse todella skarpata maalimiesten ohjeistamisessa. Meillä on ilmeisesti liian pitkään ollut liian kiinteä porukka, jossa kaikki tuntevat toisensa ja toistensa koirat. Nyt kun mukana on uusia, niin ohjeistamiseen pitää kiinnittää vähä toisella tavalla huomiota.
Leolle otin parinsadan metrin jäljen vieraan ihmisen tallaamana. Unohdin jälkimerkit kotiin, joten jäljestä oli merkitty sinisellä kakkapussilla vain alku ja loppu. Todella hyvä minulle, koska en meinaa millää uskaltaa luopua jälkien merkkaamisesta. Jälki ehti vanheta reilun tunnin ja niin lähdimme jäljelle uuden Super Grip-liinamme kanssa (jälkiliinan keskelle on kudottu kumista nauhaa sekaan, jolloin liinasta saa paremman otteen). Jäljentekijä käveli perässämme, koska halusin kuitenkin jonkinlaista varmistusta mukaan. Alussa kysyin, että lähtikö Leo oikealle jäljelle. Yhdessä kohdassa Leksa meni yhdestä mutkasta ohi ja etsi jälkeä vähän pidemmän aikaa. Siinäkin varmistelin tekijältä, että lähtikö Leo oikeaan suuntaan. Oli kyllä hyvä fiilis itsellä, kun osasin suurimman osan jäljestä lukea koiraa edes kohtalaisesti. Leolle voisi varmaan tehdä jo paljon pidempiäkin jälkiä, mutta kun viime jäljestä oli niin pitkä aika, halusin ottaa varman päälle. Jäljellä ei ollut myöskään muita esineitä kuin jäljen lopussa muovipurkki (joka Leo toi minulle nätisti). Heti iski taas kipinä, että jälkeä pitää treenata lisää. Ehkä jo tänään menen tekemään jonkinlaisen jäljen lähipelloille. Jospa tekisi sellaisen jäljen, joka kulkee pellolla ja metsässä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti